Kyynikko ja optimisti

Lemmikit tuovat toivoa.

Iän myötä olen muuttunut kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Nuoruusiän loputon into ja optimismi on kääntynyt epäilyksi ja mustaksi huumoriksi. Eikä ihme, maailman meno tuntuu välillä absurdilta näytelmältä, jonka käsikirjoitus on tehty huonona päivänä. Uutiset ovat täynnä erilaisia murhenäytelmiä. Dekkarikirjallisuus muuttuu koko ajan väkivaltaisemmaksi, samoin tv-sarjat. Raakuuksia ei tarvitse erikseen etsiä.

Kaikessa on kepeä, iloinen puoli.

Miten tämä kaikki liittyy toivoon ja optimismiin? Siten, että kaikesta tästä huolimatta jaksan nauraa, kun on sen aika. Näen myrskypilven, mutta myös sen hopeareunuksen. Kaikessa on kepeä, iloinen puoli. Pitää vain katsoa oikein – ja tahtoa katsoa. Sitä voi myös harjoitella. Etsi ensiksi sanomalehdestä tai netistä uutissivu ja sieltä joku surkea uutinen. Mieti sitten, mikä siinä on positiivista. Keskity siihen. Jos et millään keksi positiivista, unohda uutinen ja etsi uusi. Kun lopetat uutisten lukemisen, sinulla pitäisi olla mielessäsi joukko positiivisia uutisia. Ennen pitkää positiivisuuden löytäminen helpottuu, ja luet uutisia eri silmillä. Huomaamatta olet siirtynyt negatiivisuudesta positiivisuuteen.

Minä ja haaveeni.

Optimismiin liittyy myös toivo ja haaveet. Meillä kaikilla on haaveita. Minä halusin olla pienenä tähtitieteilijä, laivakokki tai kirjailija. Tähtitiede oli mielestäni hurjan jännittävää. Planeetat, tähdet, mustat aukot… todella kiehtovaa. Laivakokkius puolestaan yhdisti laivalla olemisen ja ruoanlaiton, joista molemmista pidin. Ja kuka ei halua kirjailijaksi? Nämä haaveet olivat hyvin erilaisia, mutta yhtä kaikki minun haaveitani. Lapsena on oikeus haaveilla, ja sitä sain tehdä tarpeeksi.

1990-luvun puolessa välissä rohkaistuin ja hain oulun yliopistoon lukemaan tähtitiedettä. Pääsin sisään, ja kolme vuotta elin unelmaani tähtitieteilijänä olemisesta. Valitettavasti en koskaan valmistunut, mutta siinä toteutui yksi lapsuuden haaveistani.

Viitisentoista vuotta yliopiston jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuus lähteä laivakokiksi kehitysmaakauppalaiva Estellelle. Sanoin oitis ”kyllä”, ja elin kaksi viikkoa toista unelmaani.

Viime vuonna minulta julkaistiin kirja, ja kolmaskin lapsuuden ajan haaveeni toteutui. Tällä hetkellä etsin uusia haaveita, mitä toteuttaa. Ryhtyisinkö lentäjäksi? Alkaisinko yrittäjäksi? Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.


Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.

Kyynikko minussa sanoo, että olen jo vanha ja ylimääräinen. Optimisti puolestaan kehottaa pitämään silmät auki mahdollisuuksien varalta. Ne eivät odota, vaan niiden kyytiin on hypättävä, kun on tilaisuus.

Mitä mietit, kun luit tätä? Miten on sinun unelmiesi laita?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: