Aloitetaan talvesta. Kylmä, lumisateet, liukkaus eli pääkallo keli, ja kova tuuli, siinä paska paketti. Kun kevät tulee innostun ja olen ihan täpinöissäni. Linnut sirkuttaa ja aurinko paistaa. Kesän tullen, lämpöhalvaus, kun on niin kuuma ja toivoisi lauhkeempaa. Syksy, ihanaa paitsi sataa koko ajan. Muuten hyvä, niinkuin kevätkin. Olisipa aina kevät. Juuri sopiva lämpö, voi laittaa... Continue Reading →
Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Alla muutama runo, jonka olen lähiaikoina kirjoittanut. Runo 1:Valossasi minä olen pimeysIlossasi minä olen suruKehossasi minä olen kunniavierasRanteissasi minä olen terä joka viiltääVeressäsi minä olen se pahuus jota yrität kitkeäMinä olen läsnä jokaisessa liikkeessäsiNäyn katseessasi,... Continue Reading →
Olen virallisesti ollut bonusäiti neljälle tyttärelle syksystä 2021. Yksikään heistä ei asu kotona, eli olemme etävanhempia. Siinä on kuitenkin ollut opettelua kerrakseen. Missä vedetään rajoja ja kuinka paljon saa olla mukana muksujen elämässä? Sanonko asioita väärin? Suuttuuko bio? Tai isä? Pidän tyttöjä kuin ominani ja minulle on tärkeää tulla toimeen lasten kanssa, sekä pitää hyvät... Continue Reading →
Mä hoen itsekin sitä, että täytyy olla itse kunnossa, että voi auttaa muita. Mutta kuuntelenko itseäni? En. Poltin, taas kerran itseni loppuun. Mutta silti pitäis yrittää ponnistaa eteenpäin ja miten mä voisin yhtäkkiä jättää ystäväni pulaan? Ei mun luonto anna periksi. Teen sitä tätä ja tuota. Pieni välikuolema ja putoaminen mut taas mennään. Joku vois... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Syksy on kaunista aikaa. Niin mä sen aina olen kokenut. Viime vuosina mun pää vaan on ollut eriä mieltä mun mielen kanssa. On ollut hankalaa lähteä ulos ovesta. Saan paniikkikohtauksia joka ikinen kerta kun valmistaudun... Continue Reading →
Istun yksin pimeässä. En näe ympärilleni. Tunnen kuinka sisälläni kuohuu tiedän miksi, mutten ymmärrä. Hapuilen ympärilleni, osun välillä johonkin, enkä tiedä mikä se on, sillä se ei kerro enkä minä uskalla paljastaa sokeuttani. Käteni ulottumattomissa vaistoan voimakkaan energian, en pääse lähelle tunnustelemaan enkä päästä sitä lähelleni, se on liian pelottavaa. Kosketus puuttuu… kiedon käteni ympärilleni... Continue Reading →
13.11.1996 Hajoan Elämä valuu hukkaan kuin hiekka sormien välistä. En pysty pitämään itseäni eheänä, vaikka kuinka koettaisin. Kaipa se on kohtaloni että hajoan osiin, pieniksi ihmisiksi ympäriinsä heijastaen energiani ulkopuolelle näitä ihmisiä. En tajua itse vajoavani fantasiaan ennen kuin on jo liian myöhäistä. Nauran kuin hevonen, itken kuin apina, missä on se ihminen ja mitä... Continue Reading →
trigger warning: itsemurhayritys, itsetuhoisuus Aina oli ollut se pelko ettei tyttö eläisi täysi-ikäiseksi asti. Hän on kuitenkin tullut todella pitkälle sinä aikana kun minä olen ollut kuvioissa ja tytön taivalta vierestä seurannut, sekä myötäelänyt. Tuntuu että siinä oli ehtinyt ehkä vähän tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, ajatteli että kaikki olisi nyt paremmin, että se isoin ‘takapakki’... Continue Reading →
Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Mielen mainingeista 