Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Toiminnallinen kuntoutus osa 2: Musiikki kuntoutumisen tukena
Pyrin aina rohkaisemaan kaikkia musiikkiharrastuksen pariin
Sairaus ja minä
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Löysin samankaltaisten seuraan
Olen tehnyt Suomen Moniääniset ry:lle kansikuvia vuosien 2014 ja 2022 välisenä aikana. Olen ollut aina kiinnostunut kuvitustöistä. Opiskelin työväenopiston verkkokurssilla Kuvittamisen perusteet -kurssia viime vuoden talvena koska oli aikomuksena etsiä kuvitustöitä. Etsinkin niitä eri puolilta erilaisista yhdistyksistä. Törmäsin Kaksisuuntaiset ry:hyn googlettamalla mielenterveysyhdistyksiä. Kiinnostuin heti kun kyseessä oli myös skitsoaffektiivistä häiriötä sairastavien yhdistys. En ollut aiemmin... Continue Reading →
Onko työkyvyttömällä ihmisarvoa?
Sairastuin ja menin ensimmäistä kertaa psykoosiin vuonna 1993 kun kävin Vapaata Taidekoulua. Sen jälkeen olin enemmän ja vähemmän sairaalassa. Vanhempani eivät jotenkin ymmärtäneet minua - eihän tyttäressä voinut olla mikään vialla. Samalla he kokivat salaa syyllisyyttä siitä, huomasin. Ajattelivat että olen särkyvää posliinia, pitivät salassa asioita, kuten sen että äidilläni oli keuhkoahtaumatauti. Kun äitini kuoli... Continue Reading →
Ahdistukset, pelkotilat ja jännittäminen
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö ja sain riesakseni myös muun muassa ahdistusta, pelkotiloja ja jännittämistä. Jännittämisellä tarkoitan normaalia voimakkaampaa jännittämistä, joka on jo sairaalloista. Nämä liittyvät sosiaalisten tilanteiden pelkoon mutta aina en tiedä mihin ne liittyvät. Pelkoa on vaikea kuvailla: on käsien tärinää, hikoilua, sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä, huimausta ja pahoinvointia. Sitä luulee että se näkyy ulospäin... Continue Reading →
Tule toimeen kaamoksen kanssa
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä. Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita... Continue Reading →
Päihteettömyydellä aito onni?
Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →
Matka rakkauteen ja kaksisuuntaiset ry:lle
Innostuin pienemmältä paikkakunnalta Poriin muutosta, uuden työn löytämisestä ja elämästä ylipäätään. Viikossa kahdessa hommat oli hoidettu. Kaikki siis uusiksi! Töissä kehuttiin, kannustettiin ja palkittiin, menin innolla sen syövereihin. Löysin ihania ihmisiä ympärilleni. En kyllä muista koska, mutta työ alkoi mittareillaan ja nopea tahtisella työskentelyllä uuvuttaa. Uupumus. Masennus. Tuli pidempi, itseasiassa pisin sairaslomani. Syksy 2019. Mikään... Continue Reading →
Kaverini korona
Olen poistunut ulos kotiovesta tänä vuonna yhden kerran, edellisen vuoden joulukuussa määrä taisi olla sama. Kaksi kuuta, kaksi kertaa, kerran kuussa, keskimäärin. Korona on helpottava, joskin täysin fiktiivinen kertomus, sille miksi olen kotona. Ei nyt, ei tänään, on taas tartunnat korkealla, kolmas rokote on vielä saamatta, joo, tätä tää nyt on. Puolisokin on riskiryhmää, katsotaanko... Continue Reading →