Olen käynyt yhteensä kymmenen vuotta psykoterapiassa, yhteensä neljässä eri pätkässä. Terapiasta on ollut suuri apu, ainakin silloin kun terapiamuoto on ollut minulle sopiva. Ensimmäinen yksilöpsykoterapiani alkoi kun olin vielä todella nuori. Terapeutti tuli suoraan sairaalan kautta, jossa olin hoidossa. Terapian suuntaus oli psykodynaaminen terapia. Muistan että terapeutti puhui aika vähän. Minulla oli tuossa elämänvaiheessa aika... Continue Reading →
Aloitetaan talvesta. Kylmä, lumisateet, liukkaus eli pääkallo keli, ja kova tuuli, siinä paska paketti. Kun kevät tulee innostun ja olen ihan täpinöissäni. Linnut sirkuttaa ja aurinko paistaa. Kesän tullen, lämpöhalvaus, kun on niin kuuma ja toivoisi lauhkeempaa. Syksy, ihanaa paitsi sataa koko ajan. Muuten hyvä, niinkuin kevätkin. Olisipa aina kevät. Juuri sopiva lämpö, voi laittaa... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Olen saanut ykköstyypin diabeteksen diagnoosin vuonna 2005. Tuolloin lapsen maailma mullistui hetkessä, ja uusi elämä vaati vuosien tai jopa vuosikymmenien opettelua, totuttelua ja sopeutumista. Seuraavan ykköstyypin diagnoosin sain vuonna 2019. Naurahdin, että minulla on jo... Continue Reading →
Olen se tyyppi, joka jokin aika sitten täällä blogissa tuskaili kertyneitä kiloja. Manasin sitä kun joutuu käyttämään psyykenlääkkeitä, joiden sivuoireena ruokahalu nousee. Epäilin, olisiko laihtuminen koskaan realistinen tavoite ja koin syöväni jo valmiiksi ravintosuositusten mukaan. Nyt on vähän eri ääni kellossa. Olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla nyt yli puolen vuoden ajan, ja hyvinvoinnissa on tapahtunut mukavia... Continue Reading →
Muistelen keskustelua vertaisteni kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kesken, jossa moni kertoi muuttaneensa todella monta kertaa. Itsellänikin muuttoja on takana melko monta, vaikka olen kyllä myös aikuisiällä asunut pitkäänkin yhdessä osoitteessa. Muuttokeskustelu sai minut pohtimaan, altistaako bipolaarisuus ihmistä lyhytjännitteisyydelle ja tiuhille elämänmuutoksille – pätkäelämälle siis. Omastakin elämästä kun tähän löytyy monia piirteitä. Parisuhteita minulla on takana aika... Continue Reading →
Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin... Continue Reading →
Monesti aikoinaan olen kuullut siitä että kun olen taidemaalari niin saan olla hullu. Ihan kuin se olisi helpompaa. Kyllä minun mielenterveydellisiä sairauksia jotkut karsastaa kun kerron niistä. Osa sanoo että kyllä se siitä ohi menee tai kaikilla on joskus huono päivä. Minulle se vaikuttaa itsetuntoon. Kun maalaan, kaikki pahat tunnetilat unohtuu. Mutta olen kyllä aika... Continue Reading →
Lääkkeiden haittavaikutuksista pitäisi puhua enemmän. Opin sen kantapään kautta. Luotin vain siihen kuinka positiivisesti eräästä masennuslääkkeestä oli puhuttu ja pyysin sen kokeiluun. Myönnän, olin epätoivoinen, masennusta oli jatkunut tuohon mennessä jo liian kauan. Varsinkin kun ystäväni kertoi positiivisesti lääkkeestä, minulle ei tullut mieleenkään että olisin itse tutkinut asioita tarkemmin. Kiinnostuin lääkkeestä koska sen piti auttaa... Continue Reading →
Enkeleitä, onko heitä?Olenko yksi heistä, vaiko vain yksi meistä?Syntynyt tulesta, vaiko mullasta ja tuhkasta?Feeniks-linnun lailla itseäni luonut uudelleen, nyt jumittunut tylsään keski-ikäisyyteen ja hulluuteen. Elollinen eloton Missä olet, Elämä?Kauan olet minua karttanut,kaikki määrätyt lääkkeet olen syönyt.Nyt pilleripurkin pohja jo pilkottaa,Elämä, mikset voi itsestäsi ilmoittaa?Mihin olet kadonnut,kaikki tuo elämänilo ja innostus?Opit menneisyydestä unohtuneeteikä tulevaisuudesta tietoakaan. Matias... Continue Reading →
Istun yksin pimeässä. En näe ympärilleni. Tunnen kuinka sisälläni kuohuu tiedän miksi, mutten ymmärrä. Hapuilen ympärilleni, osun välillä johonkin, enkä tiedä mikä se on, sillä se ei kerro enkä minä uskalla paljastaa sokeuttani. Käteni ulottumattomissa vaistoan voimakkaan energian, en pääse lähelle tunnustelemaan enkä päästä sitä lähelleni, se on liian pelottavaa. Kosketus puuttuu… kiedon käteni ympärilleni... Continue Reading →
Mielen mainingeista 