Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Skitsoaffektiivinen elämäni

Kohtaaminen hämärässä Olen viisivuotias, kun näen demonin ensimmäistä kertaa. Se seisoo keskellä olohuonettamme. Se on harmaa, pienen aikuisen kokoinen, ja sillä on punaiset silmät. Niillä se tuijottaa minua. Rääkäisen kauhusta ja juoksen karkuun. Vanhemmat säikähtävät huutoani ja tarkastavat olohuoneen, mutta eivät löydä sieltä mitään poikkeavaa. Suhtaudun olohuoneeseen skeptisesti pitkän aikaa. Kohtaaminen auringossa Palaan kotiin koulusta... Continue Reading →

Geenilottovoitto

"Onko lähisuvussasi mielenterveyden ongelmia?” Vuosien kuluessa vastasin kieltävästi tuohon lääkärien esittämään kysymykseen kymmeniä kertoja. Mielestäni isäni mielenterveyden haasteet eivät kuuluneet kenellekään. Sydäntaudit, syövät, diabetes – ne oli helppo luetella. Mutta isäni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä en aikonut kertoa kenellekään. Ei lapsena häpeää tunneta Ellinooran Leijonakuningas laulun lause ”ei lapsena häpeää tunneta ennen kuin joku luokassa nauraa” osuu... Continue Reading →

Itsemurhan tehneiden muistopäivä

Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Uskon, että useimmilla on joku tai joitakuita, joita tänään muistella. Yksikin itsemurha on liikaa. Silti niitä tehdään, ja vaikka itsemurhien määrä Suomessa onkin kaikkein pahimmista 1980-90-luvun taitteen ajoista kääntynyt laskuun, saadaan tänäkin vuonna maassamme noin 800 uutta murheellista uutista. Jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden on arvioitu tehtävän myös 20 itsemurhayritystä, joten... Continue Reading →

Tampereen kuningatar

Kävelen rauhallisen ylväästi alas Tuomiokirkonkatua. Askeleni ovat arvokkaan kuninkaalliset. Tylsät tavikset ehkä luulevat, että minulla on ylläni verkkarit, mutta oikeasti minulla on kullanvärinen juhlapuku, valtikka, loistelias kruunu ja yhtä loistava kultainen viitta, joka laahaa perässäni pitkin katua tahriutumatta pölyyn. Luon suopeita katseita alamaisiini. Rakastan teitä! Olen teidän hyvä kuningattarenne. Tampereen kuningatar. Minulla ei ehkä ole... Continue Reading →

Tule toimeen kaamoksen kanssa

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä. Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita... Continue Reading →

Mielen sairauden kuvat

Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Sen kunniaksi luon haukankatseeni kuvitukseen, jolla mielen sairautta koetetaan tuoda mediassa yleisölle käsitettävämmäksi - ja sorrutaan tavattoman usein latteisiin, yllätyksettömiin ratkaisuihin. Seuraa joukko kliseisiä kuvatyyppejä. 1. Tyhjää harovat kädet Tästä kuvatyypistä on useita eri variaatioita. Kunniapaikalle pääsevät hämärässä sumussa harontaansa harjoittavat kätöset. Toisinaan kädet haparoivat kankaan takana. Mitään eivät otteeseensa saa.... Continue Reading →

Kiitos, läheiset

Tänään on valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä eli Ilonan päivä. Me yhdistyksessä tykkäämme enemmän sanasta läheiset - omaisia kun on kuolleilla, ja me sairaat olemme, onneksi, elossa. Mutta sanasta viis ja tärkeämpään asiaan. Me olemme kaikki jonkun lapsia, ystäviä, vanhempia, työtovereita. Läheisten joukko on sairastuneiden joukkoa laajempi. Mielen sairaus koskettaa välillisesti valtavaa määrää ihmisiä. Kun ajatellaan, että... Continue Reading →

Hiilikaivoksessa

Ahdistunutta odotusta Olen raskaana ja hyvin väsynyt. Nukun todella paljon. Minua masentaa ja tulevaisuus suorastaan hirvittää minua. Olen mielestäni ruma ja valtava valas turvotuksineni ja raskausarpisine, jättimäisine vatsoineni. Inhoan peilikuvaani ja olotilaani. En ole nauttinut raskausajasta minuuttiakaan. Äitiyspoliklinikan odotushuoneen naistenlehdissä on imeliä artikkeleja odotuksen onnea hehkuvista äideistä. Mitä hiton hehkumista, tämähän on yhtä helvettiä! En... Continue Reading →

Itken työpaikan käytävillä

Oon bipo työelämässä. Mielisairas tyyppi jossa on jotain outoa. Ei sinnepäinkään. Oikeastaan kuvittelen olevani yhtä terve kuin muutkin. Huijaan itseäni venyen yli jaksamiseni rajojen. Iltaisin kotona ihmettelen miksi olen niin väsynyt, päässä surraa ja ahdistaa. En jaksa muuta kuin maata. Päätä särkee koska en ole ehtinyt tai muistanut juoda vettä työpäivän aikana. Ihanneminä, terve ja... Continue Reading →

Annoin lapseni pois

Vuosi 2003 helmikuu ja Auroran sairaala. Psykiatri sanoo: ”Sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja se on elinikäinen sairaus.” Ajatukset sinkoilee, ”olen hullu” päässä soi. Kun jouduin sairaalaan, mulla oli niin raju mania että ensimmäisenä iltana laitettiin laitettiin lepositeet ja piikki pyllyyn kun vein hoitajien huoneeseen seinällä olleen ryijyn ja sanoin että tästä pitää päästä eroon, värit... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑