Ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään... Muutaman päivän kuluttua luetaan Turussa jälleen joulurauhan julistus. Joulurauha on mukava ajatus. Onko se todellisuutta meille kaksisuuntaisille ja skitsoaffektiivisille? Monelle meistä poikkeamat rutiiniin saavat mielen levottomaksi. Kivatkin asiat ovat stressi. Useinkaan ei huomata ajatella, että ikävien asioiden lisäksi myös positiivinen stressi voi... Continue Reading →
Sairaus ja raha-asiat
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vauhtijaksoissa on riski sille, että tulee sössittyä omat raha-asiat. Maniassa isoja ostopäätöksiä tehdään hetken huumassa, ja vauhdin laskettua koittaa maksun aika. Masennuksen aikana taas voimia ei välttämättä riitä laskuttajien kirjeiden avaamiseen. Eräpäivät vilahtavat ohi, ja velkaa kertyy. Osalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista onkin luottotiedot menneet. Sitten on heitäkin, jotka ovat jo nuorina joutuneet sairauden... Continue Reading →
Skitsoaffektiivinen elämäni
Kohtaaminen hämärässä Olen viisivuotias, kun näen demonin ensimmäistä kertaa. Se seisoo keskellä olohuonettamme. Se on harmaa, pienen aikuisen kokoinen, ja sillä on punaiset silmät. Niillä se tuijottaa minua. Rääkäisen kauhusta ja juoksen karkuun. Vanhemmat säikähtävät huutoani ja tarkastavat olohuoneen, mutta eivät löydä sieltä mitään poikkeavaa. Suhtaudun olohuoneeseen skeptisesti pitkän aikaa. Kohtaaminen auringossa Palaan kotiin koulusta... Continue Reading →
Geenilottovoitto
"Onko lähisuvussasi mielenterveyden ongelmia?” Vuosien kuluessa vastasin kieltävästi tuohon lääkärien esittämään kysymykseen kymmeniä kertoja. Mielestäni isäni mielenterveyden haasteet eivät kuuluneet kenellekään. Sydäntaudit, syövät, diabetes – ne oli helppo luetella. Mutta isäni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä en aikonut kertoa kenellekään. Ei lapsena häpeää tunneta Ellinooran Leijonakuningas laulun lause ”ei lapsena häpeää tunneta ennen kuin joku luokassa nauraa” osuu... Continue Reading →
Itsemurhan tehneiden muistopäivä
Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Uskon, että useimmilla on joku tai joitakuita, joita tänään muistella. Yksikin itsemurha on liikaa. Silti niitä tehdään, ja vaikka itsemurhien määrä Suomessa onkin kaikkein pahimmista 1980-90-luvun taitteen ajoista kääntynyt laskuun, saadaan tänäkin vuonna maassamme noin 800 uutta murheellista uutista. Jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden on arvioitu tehtävän myös 20 itsemurhayritystä, joten... Continue Reading →
Tampereen kuningatar
Kävelen rauhallisen ylväästi alas Tuomiokirkonkatua. Askeleni ovat arvokkaan kuninkaalliset. Tylsät tavikset ehkä luulevat, että minulla on ylläni verkkarit, mutta oikeasti minulla on kullanvärinen juhlapuku, valtikka, loistelias kruunu ja yhtä loistava kultainen viitta, joka laahaa perässäni pitkin katua tahriutumatta pölyyn. Luon suopeita katseita alamaisiini. Rakastan teitä! Olen teidän hyvä kuningattarenne. Tampereen kuningatar. Minulla ei ehkä ole... Continue Reading →
Tule toimeen kaamoksen kanssa
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä. Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita... Continue Reading →
Mielen sairauden kuvat
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Sen kunniaksi luon haukankatseeni kuvitukseen, jolla mielen sairautta koetetaan tuoda mediassa yleisölle käsitettävämmäksi - ja sorrutaan tavattoman usein latteisiin, yllätyksettömiin ratkaisuihin. Seuraa joukko kliseisiä kuvatyyppejä. 1. Tyhjää harovat kädet Tästä kuvatyypistä on useita eri variaatioita. Kunniapaikalle pääsevät hämärässä sumussa harontaansa harjoittavat kätöset. Toisinaan kädet haparoivat kankaan takana. Mitään eivät otteeseensa saa.... Continue Reading →
Kiitos, läheiset
Tänään on valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä eli Ilonan päivä. Me yhdistyksessä tykkäämme enemmän sanasta läheiset - omaisia kun on kuolleilla, ja me sairaat olemme, onneksi, elossa. Mutta sanasta viis ja tärkeämpään asiaan. Me olemme kaikki jonkun lapsia, ystäviä, vanhempia, työtovereita. Läheisten joukko on sairastuneiden joukkoa laajempi. Mielen sairaus koskettaa välillisesti valtavaa määrää ihmisiä. Kun ajatellaan, että... Continue Reading →
Hiilikaivoksessa
Ahdistunutta odotusta Olen raskaana ja hyvin väsynyt. Nukun todella paljon. Minua masentaa ja tulevaisuus suorastaan hirvittää minua. Olen mielestäni ruma ja valtava valas turvotuksineni ja raskausarpisine, jättimäisine vatsoineni. Inhoan peilikuvaani ja olotilaani. En ole nauttinut raskausajasta minuuttiakaan. Äitiyspoliklinikan odotushuoneen naistenlehdissä on imeliä artikkeleja odotuksen onnea hehkuvista äideistä. Mitä hiton hehkumista, tämähän on yhtä helvettiä! En... Continue Reading →