Monelle joulu on aikaa, jolloin ollaan yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Syödään hyvin, jaetaan lahjoja, lauletaan joululauluja, joita on saanut kuunnella kaupoissa jo ainakin reilun kuukauden päivät. Tämä on tärkeä juhla usealle. On kuitenkin ymmärrettävissä että osalle meistä joulu on vain päivä muiden joukossa, tai sitä voi pitää jopa negatiivisena. En näitä asioita ala avaamaan... Continue Reading →
Enpä arvannut alkutalvesta 2017, mitä seuraisi, kun totesin, että toimintaansa herättelevä Kaksisuuntaiset ry tarvitsee kuvitusta ja logon, ja otin yhteyttä yhdistyksen aktiiveihin. Tuota pikaa olin täysillä mukana menossa. Porukka oli hyvä, tyypit mahtavia, ja ensi kertaa elämässäni minusta tuntui, että tässä seurassa olen aidosti kotonani. Elämäni oli ollut stigman värittämää yli nelikymppiseksi saakka. Kaksisuuntaisissa tajusin... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Alla muutama runo, jonka olen lähiaikoina kirjoittanut. Runo 1:Valossasi minä olen pimeysIlossasi minä olen suruKehossasi minä olen kunniavierasRanteissasi minä olen terä joka viiltääVeressäsi minä olen se pahuus jota yrität kitkeäMinä olen läsnä jokaisessa liikkeessäsiNäyn katseessasi,... Continue Reading →
Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin... Continue Reading →
Mä hoen itsekin sitä, että täytyy olla itse kunnossa, että voi auttaa muita. Mutta kuuntelenko itseäni? En. Poltin, taas kerran itseni loppuun. Mutta silti pitäis yrittää ponnistaa eteenpäin ja miten mä voisin yhtäkkiä jättää ystäväni pulaan? Ei mun luonto anna periksi. Teen sitä tätä ja tuota. Pieni välikuolema ja putoaminen mut taas mennään. Joku vois... Continue Reading →
Olemme tänään heränneet maailman mielenterveyspäivän aamuun ja sen kunniaksi haluan puhua mieleltään sairastuneiden ihmisoikeuksista ja siitä, kuinka niiden toteutumista on mahdollista vaatia. Suomen perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Lain 2. luvussa kerrotaan ihmisten perusoikeudet. Ne noudattelevat pitkälti YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Perustuslain 19 § mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän... Continue Reading →
Monesti aikoinaan olen kuullut siitä että kun olen taidemaalari niin saan olla hullu. Ihan kuin se olisi helpompaa. Kyllä minun mielenterveydellisiä sairauksia jotkut karsastaa kun kerron niistä. Osa sanoo että kyllä se siitä ohi menee tai kaikilla on joskus huono päivä. Minulle se vaikuttaa itsetuntoon. Kun maalaan, kaikki pahat tunnetilat unohtuu. Mutta olen kyllä aika... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Syksy on kaunista aikaa. Niin mä sen aina olen kokenut. Viime vuosina mun pää vaan on ollut eriä mieltä mun mielen kanssa. On ollut hankalaa lähteä ulos ovesta. Saan paniikkikohtauksia joka ikinen kerta kun valmistaudun... Continue Reading →
Olen nyt ollut SAPV, eli Sastamalan viikko-osastolla, josta pääsee siis viikonlopuiksi kotiin, kolme erillistä jaksoa. Ensin kaksi kahden viikon jaksoa ja sitten yhden kolmen viikon pätkän. Pian odottaa taas uusi jakso. Osastolle olen päässyt mm. oman poliklinikan ylilääkärin lähetteellä. Sastamalan osasto on siitä helppo, ainakin omasta mielestäni, että siellä on yhden hengen huoneet ja se... Continue Reading →
Lääkkeiden haittavaikutuksista pitäisi puhua enemmän. Opin sen kantapään kautta. Luotin vain siihen kuinka positiivisesti eräästä masennuslääkkeestä oli puhuttu ja pyysin sen kokeiluun. Myönnän, olin epätoivoinen, masennusta oli jatkunut tuohon mennessä jo liian kauan. Varsinkin kun ystäväni kertoi positiivisesti lääkkeestä, minulle ei tullut mieleenkään että olisin itse tutkinut asioita tarkemmin. Kiinnostuin lääkkeestä koska sen piti auttaa... Continue Reading →
Mielen mainingeista 