Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Sen kunniaksi luon haukankatseeni kuvitukseen, jolla mielen sairautta koetetaan tuoda mediassa yleisölle käsitettävämmäksi - ja sorrutaan tavattoman usein latteisiin, yllätyksettömiin ratkaisuihin. Seuraa joukko kliseisiä kuvatyyppejä. 1. Tyhjää harovat kädet Tästä kuvatyypistä on useita eri variaatioita. Kunniapaikalle pääsevät hämärässä sumussa harontaansa harjoittavat kätöset. Toisinaan kädet haparoivat kankaan takana. Mitään eivät otteeseensa saa.... Continue Reading →
Päihteettömyydellä aito onni?
Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →
Rakkautta rajoituksista huolimatta
Voin kai huoletta kutsua itseäni hulluksi, sillä olen kokenut, että viimeisin pitkä hypomaniajakso, sekä vaikea koronavuosi ovat vaikuttaneet minun elämääni enimmäkseen positiivisesti. En tiedä kuinka moni voi sanoa, että on löytänyt tämän kaiken keskeltä kumppanin, tosirakkauden, perheen, läheisiä ystäviä ja turvan. Enimmäkseen sitä nimittäin kuulee juuri päinvastaista. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Onhan se... Continue Reading →