Tasan vuosi sitten kirjoitin kahdesta stigmastani: mielisairaan sekä juopon. Ajattelin olevani päivieni päähän saakka mielisairas, joka juo viiniä. Johannalle maistuu aina. Johanna ei sano koskaan ei! - tässä kaksi lausahdusta, jotka minuun ja juomiseeni on vuosien varrella liitetty. Mutta entäpä, jos eräänä päivänä kaikki onkin toisin? "Olen kohtuukäytön ystävä" Sumutin vuosikaudet niin itseäni kuin ympärilläni... Continue Reading →
Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →
Nuori, juopunut hullu Olen 17-vuotias, vihaan ja halveksin maailmaa ja koen olevani täysin yksin. Minulla ei ole enää ketään. Synkeyteni puhkeaa aivan uudenlaiseen kukoistukseen, kasvattaa vimmaisia mustia kukkia tahroiksi mieleeni. Syksy on yönpimeä, säkkipimeä, ei tähtiä, ei lunta. Hajoan osaksi sitä kaiken nielevää pimeyttä. Juon humalahakuisesti aina kun se on mahdollista ja olen harmissani siitä,... Continue Reading →
Mielen mainingeista 