Olen ”optinisti” !

'Optinisti' on neologismi.

Mielen seitsemän käskyä

Ennen sairastumista olin tutkinut psykologiaa ja tutustunut persoonallisuusteoriaan. Olin löytänyt Ludwig Wittgensteinin kirjasta maininnan mielen funktioista, jotka kiehtoivat minua ohjelmoijana. Voisiko mielelläkin olla joku ohjelma, joku koodi?

Parempi on olemassa !

Ajattelen toivosta, että se on ihmisen luontainen tapa ennakoida jotain tulevaa ja tavoitella jotain parempaa. Sen perusta on jossain tarpeessa, joka ei ole tyydytetty.

Isot unelmat on vaikka sitä, että ’kipu on poissa’, on ’mökki järven rannalla’, ’ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa’.

Eli jos huono on olemassa, on parempikin olemassa.

”Jos asiat voi olla yhtään huonommin tästä, niin nythän ne ovat siis jo paremmin kuin huonosti. Jos ne ei voi olla yhtään huonommin, jäljellä on vain parempaa.”  — Jouni Sakari, Optinisti

Kun mietin omaa sairastumista, niin tavallaan annoin luvan itselleni heittäytyä vaikka hulluuteen. Kirjoitin joskus johonkin päiväkirjaan asiasta. Kait siinä oli taustalla se ajatus, että elämä toteutuu niin monilla tavoilla, että hulluuskin on yksi vaihtoehto kokea se. Toisaalta myös olin valmistautunut ja tutkinut psykologiaa ja filosofiaa. Kirkkohistoriasta en oikein saanut otetta.

Toivon symboli on mulle ympyrä. Se on jotain eheää ja kokonaista. Ei voisi siitä paljon paremmin olla. Mutta täydellistä ympyrää ei ole olemassakaan?

Vuonna 2016 kävin Muutoksen avaimet -kurssin (MTKL), ja silloin kirjoitin omassa blogissa artikkeleita. Suunnittelin silloin tulevaisuutta. Kirjoittaminen ohjasi minua. Perustin yrityksen ja nyt olen sen yrityksen jo lopettanut. Yksi oleellinen asia toivossa on suunta. Ei kaikkea saa toteutumaan, eikä kaikki aina mene juuri niin kuin on toivonut tai suunnitellut. Kun kasasin mietteitäni  tuolloin yhteen, ja kirjoitin ajatuksistani ne loivat pohjaa tulevalle. Tässä on luettavaksi kirjoittamani  TOIVON LEHTI vuodelta 2016.  >> 2016-01-Toivon Lehti << Siinä on 31 sivua kirjoittamiani artikkeleita.

Minä olen aina rakastanut kirjoittamista!

Homeostaasin periaate ja parantumisen kyky on meissä fyysisesti. Oletan että tämä pätee myös mieleen. Kun aikaa kuluu, niin mieli tasoittuu ja mielen ongelmat helpottuvat. Itseään korjaavat prosessit tapahtuvat myös mielessä, aivan kuten solutasolla, biologisessa elimistössä.

Jatka lukemista ”Olen ”optinisti” !”

Kyynikko ja optimisti

Lemmikit tuovat toivoa.

Iän myötä olen muuttunut kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Nuoruusiän loputon into ja optimismi on kääntynyt epäilyksi ja mustaksi huumoriksi. Eikä ihme, maailman meno tuntuu välillä absurdilta näytelmältä, jonka käsikirjoitus on tehty huonona päivänä. Uutiset ovat täynnä erilaisia murhenäytelmiä. Dekkarikirjallisuus muuttuu koko ajan väkivaltaisemmaksi, samoin tv-sarjat. Raakuuksia ei tarvitse erikseen etsiä.

Kaikessa on kepeä, iloinen puoli.

Miten tämä kaikki liittyy toivoon ja optimismiin? Siten, että kaikesta tästä huolimatta jaksan nauraa, kun on sen aika. Näen myrskypilven, mutta myös sen hopeareunuksen. Kaikessa on kepeä, iloinen puoli. Pitää vain katsoa oikein – ja tahtoa katsoa. Sitä voi myös harjoitella. Etsi ensiksi sanomalehdestä tai netistä uutissivu ja sieltä joku surkea uutinen. Mieti sitten, mikä siinä on positiivista. Keskity siihen. Jos et millään keksi positiivista, unohda uutinen ja etsi uusi. Kun lopetat uutisten lukemisen, sinulla pitäisi olla mielessäsi joukko positiivisia uutisia. Ennen pitkää positiivisuuden löytäminen helpottuu, ja luet uutisia eri silmillä. Huomaamatta olet siirtynyt negatiivisuudesta positiivisuuteen.

Minä ja haaveeni.

Optimismiin liittyy myös toivo ja haaveet. Meillä kaikilla on haaveita. Minä halusin olla pienenä tähtitieteilijä, laivakokki tai kirjailija. Tähtitiede oli mielestäni hurjan jännittävää. Planeetat, tähdet, mustat aukot… todella kiehtovaa. Laivakokkius puolestaan yhdisti laivalla olemisen ja ruoanlaiton, joista molemmista pidin. Ja kuka ei halua kirjailijaksi? Nämä haaveet olivat hyvin erilaisia, mutta yhtä kaikki minun haaveitani. Lapsena on oikeus haaveilla, ja sitä sain tehdä tarpeeksi.

1990-luvun puolessa välissä rohkaistuin ja hain oulun yliopistoon lukemaan tähtitiedettä. Pääsin sisään, ja kolme vuotta elin unelmaani tähtitieteilijänä olemisesta. Valitettavasti en koskaan valmistunut, mutta siinä toteutui yksi lapsuuden haaveistani.

Viitisentoista vuotta yliopiston jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuus lähteä laivakokiksi kehitysmaakauppalaiva Estellelle. Sanoin oitis ”kyllä”, ja elin kaksi viikkoa toista unelmaani.

Viime vuonna minulta julkaistiin kirja, ja kolmaskin lapsuuden ajan haaveeni toteutui. Tällä hetkellä etsin uusia haaveita, mitä toteuttaa. Ryhtyisinkö lentäjäksi? Alkaisinko yrittäjäksi? Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.


Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.

Kyynikko minussa sanoo, että olen jo vanha ja ylimääräinen. Optimisti puolestaan kehottaa pitämään silmät auki mahdollisuuksien varalta. Ne eivät odota, vaan niiden kyytiin on hypättävä, kun on tilaisuus.

Mitä mietit, kun luit tätä? Miten on sinun unelmiesi laita?

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus