Kokemuskukoistusta

14.4.2019 kirjoitan yhteenvetoa ja reflektointia yhteisöblogissa oppimistamme asioista, ja  yhteisöblogin merkityksestä. Julkaisupäivä 15.4.2019. Tajuan, että tämä kaikki tekstini täällä yhteisöblogissa liittyy vaikuttamistyöhön, jota kokemusasiantuntijana  tuotan tässä yhteisössä. Vaihdoimme kirjoitusvuoroa sosionomiopiskelijan kanssa.

Kuntoutujan ja toipujan työ on yleishyödyllistä, ja sen lisäarvo on viisautta, jota ei voi saada mitään muuta kautta. Siksi koulutettujen ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyö on tärkeää. Kokemusasiantuntijan osallisuutta voi kehittää monin eri tavoin, ja on muistettava, että se oletusarvoisesti on palkkatyötä. Tämän projektin olen tehnyt täysin vapaaehtoisena ja saanut siitä paljon oppia ja kokemusta, jota en olisi mistään muualta voinut näin nopeasti hankkia.

Koulutus  ei korvaa kokemusta. — Jouni Sakari

Tilastoja. Yhteisöblogissa on ollut 6.3.2019 – 14.4.2019 , eli vähän yli kuukaudessa kävijöitä yli 1200 kappaletta. Blogin kävijämäärä ja sivujen selaaminen on ollut lineaarisesti kasvava. Avoin vuorovaikutus ja blogin merkitys kasvaa kun seuraajien ja  kommenttien määrä yhä edelleen lisääntyy. Blogin tulevaisuus näyttää valoisalta!

Näyttökerrat Vierailijat Tykkäykset Kommentit
3405 1227 39 68

Kirjoitusaiheet. Tällä viikolla arvioimme omaa osallisuuttamme opinnäytetyöhön liittyvänä reflektiona. Aiheita jotka sosionomiopiskelija on meille antanut,  joista kerromme kukin vuorollamme tällä viikolla  ovat : Minkälainen matka aloittaminen on ollut? Mitä kokemuksia ja oppeja olemme saaneet? Millaisia tunteita blogiin osallistuminen on herättänyt? Ovatko omat käsitykset muuttuneet? Mitä on tapahtunut, ja mitä on oman osallisuuden merkitys ollut? Mitä yhteisö on merkinnyt ? Mitä mieltä olemme olleet käsitellyistä aiheista ja mitä niistä olemme oppineet? Mitä tulevaisuudessa voi muuttua ja kehittyä ? Mitä olisimme voineet tehdä toisin/ paremmin? Mitä uusia näkökulmia ja valmiuksia tämä blogi on antanut? Millainen on blogin tulevaisuus ja oma osallisuus siinä? 

Tässä tekstissä kerron Mielen Mainingeista – Kaksisuuntaiset yhdistyksen  yhteisöblogiin liittyvistä asioista toipumisorientaation kokemusasiantuntijana, vertaisfasilitaattorina, ja teknisenä avustajana, sekä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön vapaaehtoisena promoottorina. — Jouni Sakari

Artikkelissa on linkki blogin palautelomakkeeseen, sekä lisäksi tietoa Sosiaali ja terveysministeriön avoimesta mielenterveyslinjausten valmistelusta, sekä linkki kyselyyn, jossa voi valmistella painopisteitä ja kertoa omia näkemyksiä ja kannanottoja.

Jatka lukemista ”Kokemuskukoistusta”

Mainokset

Yksinäisestä saaresta osaksi saaristoa

Jo hyvin nuoresta lähtien koin olevani yksinäinen saari keskellä aavaa merta, kaukana muista saarista, oma omintakeinen ekosysteemini. Muut olivat perustavalla tavalla erilaisia kuin minä. En löytänyt kaltaistani.

Oliko minussa jokin vialla? Oliko maailma vain perin kummallinen paikka ja sopimaton elinympäristökseni? Olin kuin teutaroiva Pegasos hevoslaumassa: outo, vieras olento väärässä elementissä.

Olin sairastunut, mutta minulla ei ollut sairaudentuntoa 17 vuoteen.

Kun diagnoosi viimein tuli, sai kaikki mennyt yksinäisyyden, irrallisuuden ja erilaisuuden kokemukseni selityksen. Diagnoosi ei kuitenkaan poistanut mitään siitä. Minulla oli otsikko, mutta olin edelleen yksin taivaankansia liihottava Pegasos vailla seuraa, yksinäinen saari vaitonaisten maininkien hyväilyssä. Sairastamiseni oli uniikkia, minä olin avaruuden ainoa tähti.

Kuva: Johanna Karelahti

Kaksisuuntaiset ry

Jossain vaiheessa lakkasin olemasta oman sairauteni ympärille sokeana kietoutuva köynnös. Tajusin, etten mitenkään voinut olla ainoa sairas maailmassa – olinhan lukenut, että kaltaisiani oli yksistään Suomessa niin monta, että meillä voisi täyttää keskisuuren kaupungin! Missä sen ihmeellisen kaupungin muut asukkaat olivat? Halusin löytää heidät – kaltaiseni, vertaiseni.

Lähipiirissäni ei ollut ketään, kenen kanssa olisin voinut syvemmin keskustella sairaudestani. Piiriä piti kiistatta laajentaa. Mahdollisuus siihen tarjoutui kuitenkin vasta lähes kymmenen vuotta diagnoosin saamisen jälkeen. Löysin potilasyhdistyksen, juuri pesästä lähtöön valmiina poikasena siipiään pieksävän Kaksisuuntaiset ry:n ja tempauduin hypomanian nosteessa mukaan lentoon.

Tajusin: nämä kaikki ihmiset ovat kanssani samaa merenalaista peruskalliota. Emme kukaan ole yksin, vaan muodostamme saariston! Helpotuksen ja riemun tunne oli sanoinkuvaamaton. Oivalsin, etten ollut sairauteni vuoksi hyödytön ja turha, vaan minusta voisi yhdistystoiminnassa olla arvaamattoman paljon apua ja iloa suurelle joukolle ihmisiä, saman kokeneita, vertaisia. Löysin viimeinkin maailmasta itselleni sopivan ekolokeron. Tunsin suurta kiitollisuutta. Hengitin vapaasti. Pegasoksella oli tilaa levittää siipensä ja laukata vimmasta kiljuen täällä, uudessa maailmassa, jonka olin haaveillut olevan, mutta en ollut uskaltanut toivoa.

Yhdistyksestä tuli uusi kanava taiteelliselle vimmalleni. Se toi elämääni sosiaalisuutta. Olin aikaisemmin tuntenut syvää yksinäisyyttä, mikä puhaltui jäljettömiin yhdistystoiminnan vallatessa myrskyisästi elämäni. Ensin yhteys vertaisiin syntyi sosiaalisen median kautta, mutta pian myös elävässä elämässä, sillä rohkaistuin perustamaan kotipaikkakunnalleni säännöllisesti kokoontuvan vertaisryhmän. Se oli yhtä aikaa pelottavaa ja innostavaa. Saapuisiko kukaan paikalle?

Kuva: Johanna Karelahti

Vertaistukea

Vertaisryhmässä tuolien kehään istuu kerta toisensa jälkeen joukko ihmisiä, jotka kokevat tarvetta kuulla ja tulla itse kuulluiksi, ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi; tarvetta kuulua johonkin maailmassa, joka toisinaan on mieleltään sairastuneelle tyly paikka elää.

Vertaisryhmässä vetäjäkin on vertainen, samanlainen joukon jäsen; vertaisryhmässä kukaan ei ole johtaja, vaan ryhmä ohjaa itse itseään. Keskustelu on polveilevaa ja vapaamuotoista. Ryhmässä nähdään itkua ja naurua ja kaikkea siltä väliltä. Huumori on tärkeä osa vertaistukea ja auttaa selviämään vaikeidenkin asioiden kanssa.

On huikea kokemus tajuta täysin, mistä toinen ihminen puhuu, kun hän puhuu sairauden kanssa elämisen joskus kummallisistakin kiemuroista. Seuraavaksi ihminen puhuu itse, ja muut nyökkäävät päitään, hymyilevätkin. He tajuavat takaisin. Täysin tajuaminen ja tajutuksi tuleminen on sairastuneen maailmassa harvinaista, sillä vaikka meitä onkin kaupungiksi saakka, olemme hajallamme yhteiskunnassa.

Vertaisryhmäni päättyy aina samoihin sanoihin: Kiitos meille kaikille. Niihin tiivistyy paljon tunnetta. Kiitollisuus vertaisista on sydäntälämmittävä elämys. Olen kiitollinen siitä, ettei minun enää tarvitse luulla olevani yksinäinen saari.

Johanna K

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti? Miten tämä kirjoitus auttaa sinua toipumisessasi?

Yhteisöblogin esittely by Jouni K.

Kaksisuuntaiset ry:n yhteisöblogi, Mielen Mainingeista

Mun sairaus on syy miksi oon mukana tässä hankkeessa. Roolini on muotoutunut kokemusasiantuntijuuden osallisuudesta opintojenohjaajana (kOPO). Tällä tavalla etsin omaa paikkaani osaajana ja toimijana. Tässä esittelytekstissä kuvaan itseäni vapaaehtoistyöroolin kautta tämän blogin vertaisfasilitaattorina ja teknisenä avustajana. Voisin kertoa itsestäni hyvinkin pitkän persoonaa kuvaavan esittelyn, mutta säästän sen omaan elämänkertaani.  Valmistelin aluksi  tätä artikkelia siinä mielessä, mutta siitä tuli nopeasti kuusi A4 -sivua. Säästin sen, ja julkaisen myöhemmin. Kaikella on aikansa ja paikkansa.  — Jouni K.

Jatka lukemista ”Yhteisöblogin esittely by Jouni K.”

Yhteisöblogi aloittaa

Kiitos kun liityit seuraamme

Tämä yhteisöblogi on tarkoitettu kaikille kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville. Mukaan kirjoittajaksi voi hakea yhteystiedoissa olevan sähköpostin kautta. Tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja ajatuksia tämän sairauden kanssa painiskeleville. Kommentoimalla toistemme kirjoituksia saamme hyviä keskusteluja aikaiseksi. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan! — Mira K


Kidney pavun itäminen
Kuvassa papu itää, verso nousee mullasta. Symbolina yhteisöblogin alkamiselle

 

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus