Paniikkihäiriö: Paniikkikohtaukset

Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin paniikkihäiriö. Joskus sitten nuoruudessa selvisi että minulla on paniikkihäiriö. Sain siihen lääkettä mutta se ei aina toiminut. Oli vaikeaa aikaa. 1993 sairastuin niin että jouduin sairaalaan ja sain niihin aikoihin diagnoosin Skitsoaffektiivinen häiriö. No aluksi se oli kyllä Skitsofrenia.

Sitten vanhempana, n. 30-vuotiaana, kävi välillä niin, että kun mieheni kanssa kävimme kaupassa, jouduin jäämään autoon kun tuli niin hirveitä paniikkikohtauksia. Luulin että kuolen eikä edes tieto kotiin pääsystä helpottanut, luulin vaan että kuolen siihen paikkaan. Ahdisti, jännitti, sydän hakkasi.

Joskus yritin kiinnittää hengitykseen huomiota, joskus auttoi toisinaan taas ei. Sain sitten sellaista tarvittavaa lääkettä, joka useimmiten auttoi. Kohtaukset kestivät yleensä noin 30 minuuttia.

Nykyään ei ole ollut kovinkaan usein kohtauksia ja en aina ole ottanut tarvittavaa, olen yrittänyt vaan selvitä. Ja ei se siihen kassajonoon auta, jos paniikki iskee juuri silloin. Mutta jos tunnen että se on tuloillaan niin sitten vaan otan tarvittavan niin että kerkeää vaikuttaa.

Huimausta minulla on nykyään paljon, en osaa sanoa liittyykö paniikkihäiriöön.

Huimausta minulla on nykyään paljon, en osaa sanoa liittyykö paniikkihäiriöön. Minulle tulee huimausta usein bussipysäkillä, en ymmärrä miksi. Ehkä se on kun on lähtenyt liikenteeseen ja tietää että pitää tässä selvitä kauppareissusta tai mikä se nyt ikinä onkin jokin meno.

Ei pelkästään kassanjono aiheuta kohtausta, myös mm. ruokailutilanteet aiheuttavat. Monesti kädet alkoivat täristä kun yritti haarukkaa suuhun. Eräänä kertana valehtelin että en voi syödä kun oli pahaa ruokaa. Nyt tuntuu naurettavalta valehdella noin. Mutta silloin oli pakko. Tämäkin oli koulussa.

Jos on nälkä, niin sitä tärisee jo siitä, joten jouduin aina syödä jotain välissä ettei tule liian nälkä. Kun joissain kouluissa monesti oli ruoka-aika niin myöhään että ei oikein selvinnyt siitä. Banaani mukana oli hyvä.

Myös paikat, joista on vaikea poistua, kuten väkijoukot tai esimerkiksi juhlat, saattavat aiheuttaa minulle paniikkikohtauksen. Niin kävi veljeni tyttären lakkiaisjuhlissa. Pelko siitä että miten pääsen pois sieltä, aiheutti kohtauksen. Siinä tilanteessa olisi vain pitänyt tilata taksi. Sen sijaan jäin odottamaan kyytiä veljeltäni, mikä pahensi asiaa. Hän ei ymmärtänyt tilannetta. Itse olin niin paniikissa etten tiennyt mitä tehdä.

Kaikki ei ymmärrä paniikkihäiriötä. Jotkut luulevat että se ei ole mitään. Kuinka sellainen voisi tietää miltä se tuntuu kun tulee kohtaus ellei ole itse koskaan kokenut sellaista. Eräs sanoi että yritä nyt selvitä ei tuo haittaa jne. Ja eräs luuli että esitän vain, että tahalleen keksin tälläistä jonnin joutavaa.

Kahvin vaihdoin kofeiinittomaan kahviin ja alkoholiakin pitää välttää. Rentoutus harjoituksetkin ovat hyviä.

Sari N