Kiusaavat vuodenajat ja mielialat

Aloitetaan talvesta. Kylmä, lumisateet, liukkaus eli pääkallo keli, ja kova tuuli, siinä paska paketti. Kun kevät tulee innostun ja olen ihan täpinöissäni. Linnut sirkuttaa ja aurinko paistaa. Kesän tullen, lämpöhalvaus, kun on niin kuuma ja toivoisi lauhkeempaa. Syksy, ihanaa paitsi sataa koko ajan. Muuten hyvä, niinkuin kevätkin. Olisipa aina kevät. Juuri sopiva lämpö, voi laittaa... Continue Reading →

Ihastumisen hurmiossa

Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →

Salilla nostelemassa painoja ja mielialaa

Olen se tyyppi, joka jokin aika sitten täällä blogissa tuskaili kertyneitä kiloja. Manasin sitä kun joutuu käyttämään psyykenlääkkeitä, joiden sivuoireena ruokahalu nousee. Epäilin, olisiko laihtuminen koskaan realistinen tavoite ja koin syöväni jo valmiiksi ravintosuositusten mukaan. Nyt on vähän eri ääni kellossa. Olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla nyt yli puolen vuoden ajan, ja hyvinvoinnissa on tapahtunut mukavia... Continue Reading →

Onko pätkäelämä tyypillistä bipoille?

Muistelen keskustelua vertaisteni kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kesken, jossa moni kertoi muuttaneensa todella monta kertaa. Itsellänikin muuttoja on takana melko monta, vaikka olen kyllä myös aikuisiällä asunut pitkäänkin yhdessä osoitteessa. Muuttokeskustelu sai minut pohtimaan, altistaako bipolaarisuus ihmistä lyhytjännitteisyydelle ja tiuhille elämänmuutoksille – pätkäelämälle siis. Omastakin elämästä kun tähän löytyy monia piirteitä. Parisuhteita minulla on takana aika... Continue Reading →

Paniikkihäiriö: Paniikkikohtaukset

Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin... Continue Reading →

Kriisistä kriisiin

Missä vaiheessa elämäni alkoi olla tällaista, on kysymys, jota olen huomannut pohtivani. Omalla kohdallani ainakin päihteet ovat isossa roolissa elämäni lankojen ohjailussa. Aloitin päihteidenkäytön kaksitoistavuotiaana alkoholilla ja kannabiksella. Mutta jotain niillä oli jo silloin lääkitty, kenties tunsin vihdoin itseni hyväksytyksi. ”If drugs are the answer, then what´s the question?” -tuntematon Olen juuri saanut vuosien haahuilun... Continue Reading →

Taide ja mielenterveys

Olen piirtänyt pienestä pitäen ja maalannut öljyväreillä 19-vuotiaasta lähtien. Taide on minulle ollut aina kovin tärkeää. Ilman sitä en tiedä mitä tekisin, koska maalaaminen on terapeuttista. Minun psyykkiseen sairauteeni auttaa kun saan maalata ja piirtää. Ei ole ihme että minusta tuli taidemaalari. Mielenterveys ja taide kävelevät käsi kädessä minulla. Jos en maalaisi, olisin hukassa, näin... Continue Reading →

Lääkekokeiluja ja sairaalareissuja

Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →

Onko työkyvyttömällä ihmisarvoa?

Sairastuin ja menin ensimmäistä kertaa psykoosiin vuonna 1993 kun kävin Vapaata Taidekoulua. Sen jälkeen olin enemmän ja vähemmän sairaalassa. Vanhempani eivät jotenkin ymmärtäneet minua - eihän tyttäressä voinut olla mikään vialla. Samalla he kokivat salaa syyllisyyttä siitä, huomasin. Ajattelivat että olen särkyvää posliinia, pitivät salassa asioita, kuten sen että äidilläni oli keuhkoahtaumatauti. Kun äitini kuoli... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑