Hulluutta koronan varjossa

Vuoden 2020 alussa juuri kukaan ei vielä osannut aavistaa, miten poikkeaviksi seuraavat pari vuotta muodostuisivat. Oli löytynyt uusi virus Kiinasta, mutta harva oli vielä erityisen huolissaan. Elettiin kuten ennenkin. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, kun uusi mysteerivirus osoittautui kykeneväksi leviämään hämmästyttävän tehokkaasti ympäri maailmaa. Pandemia oli syntynyt. Psykiatristen osastojen potilaspaikkoja supistettiin koronalla perustellen. Hoitohenkilökuntaa piti vapauttaa... Continue Reading →

Rakkautta rajoituksista huolimatta

Voin kai huoletta kutsua itseäni hulluksi, sillä olen kokenut, että viimeisin pitkä hypomaniajakso, sekä vaikea koronavuosi ovat vaikuttaneet minun elämääni enimmäkseen positiivisesti. En tiedä kuinka moni voi sanoa, että on löytänyt tämän kaiken keskeltä kumppanin, tosirakkauden, perheen, läheisiä ystäviä ja turvan. Enimmäkseen sitä nimittäin kuulee juuri päinvastaista. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Onhan se... Continue Reading →

Kaverini korona

Olen poistunut ulos kotiovesta tänä vuonna yhden kerran, edellisen vuoden joulukuussa määrä taisi olla sama. Kaksi kuuta, kaksi kertaa, kerran kuussa, keskimäärin. Korona on helpottava, joskin täysin fiktiivinen kertomus, sille miksi olen kotona. Ei nyt, ei tänään, on taas tartunnat korkealla, kolmas rokote on vielä saamatta, joo, tätä tää nyt on. Puolisokin on riskiryhmää, katsotaanko... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑