Lääkkeiden haittavaikutuksista pitäisi puhua enemmän. Opin sen kantapään kautta. Luotin vain siihen kuinka positiivisesti eräästä masennuslääkkeestä oli puhuttu ja pyysin sen kokeiluun. Myönnän, olin epätoivoinen, masennusta oli jatkunut tuohon mennessä jo liian kauan. Varsinkin kun ystäväni kertoi positiivisesti lääkkeestä, minulle ei tullut mieleenkään että olisin itse tutkinut asioita tarkemmin. Kiinnostuin lääkkeestä koska sen piti auttaa useaan ongelmaani.
En olisi voinut kuvitellakaan että yksi lääke voi melkein tuhota elämäni. Tai saada minut oikeastaan tuhoamaan sen. Minusta tuli varmaan kuukauden sisään huutava ja itkevä mytty. Olin hyvin ärtynyt ja pienimmätkin ärsykkeet saivat minut “räjähtämään”. Saatoin hermostua jostain tyhjänpäiväisestäkin asiasta, kuten lautasesta altaassa. Sitten kun olin raivonnut tarpeeksi, aloin itkeä. Romahdin ihan täysin, koin että olin maailman kamalin ihminen ja mieheni pitäisi jättää minut koska satutan vain häntä ja muita ympärilläni. Koin ettei minua kuuluisi olla olemassa, en halunnut olla olemassa. Sanoin usein että kävelen järveen. Oloni oli ihan helvetin paha koko sen ajan kun söin lääkettä.
Kolme-neljä kuukautta lääkkeen aloittamisen jälkeen päädyin ensimmäistä kertaa elämäni aikana osastolle. Olin vain koko aika hyvin loppuun palanut kotona ja paloin vain lisää. En tiedä mikä olisi ollut lopputulos jos en olisi saanut osastojaksoa katkaisemaan tilannetta ja edes pienen osan kierteestä avattua.
Tämän jälkeen löysin itseni osastolta vielä pariinkin otteeseen ennen kuin minua kuunneltiin ja sain haluamani lääkemuutokset. En kuitenkaan pyytänyt lääkemuutoksia sen vuoksi että olisin yhdistänyt että kyseinen lääke olisi pahentanut hurjasti tilannettani, pyysin lääkevaihtoa vain koska koin ettei tämä auttanut.
Vasta lääkkeen purkuvaiheessa, kun istuksin aamupalapöydässä, tuli puheeksi erään toisen potilaan kanssa että hänelle tämä kyseinen lääke oli juurikin aiheuttanut kaikkea tätä paskaa mitä minullekin. Silloin palaset loksahtelivat rytinälllä paikalleen ja olin onnellinen että olin pitänyt pääni lääkkeen vaihdossa.
Lääkkeen nimellä ei ole väliä, sillä haluan tekstilläni tuoda esille sen kuinka, ainakin omasta mielestäni, lääkkeiden haittavaikutuksista puhutaan aivan liian vähän. Tämän kyseisen lääkkeen haittavaikutukset olivat niin rajut, että ne olisivat voineet tuhota parisuhteeni tai olisin voinut jonkun ahdistuskohtauksen riipiessä kehoani myös lopettaa oman elämäni. Niin paskaa kuin se onkin, lääkäri ei sinulle kaikista haittavaikutuksista kerro, joten vaikka se on sillä hetkellä raskasta ja varmasti voimia vievää, niin yritä sinä olla vähän fiksumpi kuin minä ja ottaa lääkkeestä enemmän selvää kuin ne ns hyvät asiat mitä se voi tuoda.
Tiia E
Mielen mainingeista 