”Kirjoitan sinulle lähetteen psykoterapiaan.” Vakiovastaukseni oli vuosien ajan ”Ei kiitos, en halua psykoterapiaan.” Minua yksinkertaisesti pelotti, minkälaisia asioita terapiassa minun muististani kaivettaisiin. Viime vuosina olen kirjoittanut tarinaani kirjan käsikirjoitukseksi ja tehnyt samalla taidepäiväkirjoja, joihin olen purkanut tuntojani ja muistojani, jopa niitä kaikkein kipeimpiä. Kutsun sitä tee-se-itse terapiaksi.
Olen ollut nyt yli puoli vuotta lähes kokonaan käyttämättä sosiaalista mediaa. Katkos alkoi ristiriitaisista tuntemuksista siitä, että pystynkö täysin itse määrittämään millä tavalla somea halusin käyttää, vai olenko jollakin tavalla riippuvainen siitä. Nyt kun taukoa on kulunut jo jonkin aikaa, olen tunnistanut että tänä samana ajanjaksona olen elänyt poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa. Luulen että sosiaalinen media... Continue Reading →
Täällä huutelee 27-vuotias porilainen, Tampereella nuoriso-ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva, kaksisuuntaiset ry:n harjoittelija Jose! Usein mietin, kuka olen? Mitä kertoa uudelle, tuntemattomalle ihmiselle? Millainen tarina, polku, matka minulta löytyykään?Olenko vain tutkintoni, työni, taustani, niin sanotusti tilastot ja tietoni? En.Mutta niistä on helpompi aloittaa. Vai onko sittenkään? Olen ylioppilas ja lähihoitaja, joka suuntautui lähihoitaja opinnoissa lasten ja nuorten... Continue Reading →
Edellisen viikon teksti lähti siitä, kun minulta kysyttiin miten normaalin masentuneisuuden erottaa varsinaisesta sairaudesta. Rupesin miettimään itsekin asiaa ja pohdin miten tätä tilaa pystyy edes kuvaamaan muille kun sanat eivät riitä. Mistä osaan sanoa mikä on normaalia kun en ole normaalia nähnytkään. Edellinen kirjoitus oli siis yritys kuvata sitä tilaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin... Continue Reading →
Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, mutta koska kärsivällisyyteni on aika rajallista ja hyppään joka viiden minuutin päästä tekemään jotain muuta, niin blogin kirjoitus on minulle sopivampi vaihtoehto. Kirjoitustaidossa on petraamisen varaa, mutta näin itseterapian muotona tämä varmasti menettelee. Ajauduin opiskelemaan sosionomi yamk opintoja ehkä hypomanian pyörteissä, koska toiset alat mitkä hain olivat sisustus suunnittelija ja... Continue Reading →
Hei taas kaikille! Tällä viikolla aiheena olisi voimaantuminen. Äiti on harvoin minua lohduttanut, mutta eräs hänen sanoimisistaan on jäänyt kirkkaasti mieleen: kaikki järjestyy kyllä. En muista enää tilannetta enkä sitä kuinka vanha olin. Tästä on kuitenkin vuosia aikaa. Ja vaikka äiti ei ehkä ollut paras mahdollinen äitihahmo minulle, tuo lause on pitänyt paikkansa. Ja olen... Continue Reading →
Mielen mainingeista 