Olin jo lapsena arka ja herkkä sekä sulkeutunut. Isäni oli alkoholisti siitä lähtien kun olin teini. Kärsin siitä kun hän henkisesti kiusasi minua humalassa. Olin myös äidin ja isän välikappale kun he riitelivät. Jouduin olemaan aikuinen lapsena. Ala-asteella ja ylä-asteella minua kiusattiin. Henkisesti ei fyysisesti. Selvisin jotenkin niistä luokista mutta Vapaassa Taidekoulussa (1992-1995) opiskellessani sairastuin... Continue Reading →
Täällä huutelee 27-vuotias porilainen, Tampereella nuoriso-ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva, kaksisuuntaiset ry:n harjoittelija Jose! Usein mietin, kuka olen? Mitä kertoa uudelle, tuntemattomalle ihmiselle? Millainen tarina, polku, matka minulta löytyykään?Olenko vain tutkintoni, työni, taustani, niin sanotusti tilastot ja tietoni? En.Mutta niistä on helpompi aloittaa. Vai onko sittenkään? Olen ylioppilas ja lähihoitaja, joka suuntautui lähihoitaja opinnoissa lasten ja nuorten... Continue Reading →
Nyt se sitten alkaa! Kauan suunnittelemamme yhteisöblogi. Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus ja olen aivan täpinöissäni! Olen aina pystynyt kommunikoimaan paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Tunnen olevani omalla alueellani. Olen pian 43-vuotias kahden lapsen äiti ja sosionomi. Tällä hetkellä en tee oman alani töitä, vaan olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, teen muutaman tunnin viikossa hyllytystyötä ja opiskelen ylempää... Continue Reading →
Mielen mainingeista 