Enpä arvannut alkutalvesta 2017, mitä seuraisi, kun totesin, että toimintaansa herättelevä Kaksisuuntaiset ry tarvitsee kuvitusta ja logon, ja otin yhteyttä yhdistyksen aktiiveihin. Tuota pikaa olin täysillä mukana menossa. Porukka oli hyvä, tyypit mahtavia, ja ensi kertaa elämässäni minusta tuntui, että tässä seurassa olen aidosti kotonani. Elämäni oli ollut stigman värittämää yli nelikymppiseksi saakka. Kaksisuuntaisissa tajusin... Continue Reading →
Tänään on valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä eli Ilonan päivä. Me yhdistyksessä tykkäämme enemmän sanasta läheiset - omaisia kun on kuolleilla, ja me sairaat olemme, onneksi, elossa. Mutta sanasta viis ja tärkeämpään asiaan. Me olemme kaikki jonkun lapsia, ystäviä, vanhempia, työtovereita. Läheisten joukko on sairastuneiden joukkoa laajempi. Mielen sairaus koskettaa välillisesti valtavaa määrää ihmisiä. Kun ajatellaan, että... Continue Reading →
Yhteisöblogin alussa oli jännittynyt ja odottavainen olo. Toivoin uusia näkökulmia asioihin ja haasteita kirjoittamiseen. Oli mukavaa tutustua muihin kirjoittamisesta pitäviin ihmisiin ja tehdä yhteistyötä blogin luomiseksi. Vertaistuki on ollut iso osa yhteisöblogia ja on ollut mukava huomata jälleen kerran, että en ole yksin sairauteni kanssa. Haasteellisin teksti oli varmaan optimismista kertova tekstini. Yhteisöblogi on haastanut... Continue Reading →
Jo hyvin nuoresta lähtien koin olevani yksinäinen saari keskellä aavaa merta, kaukana muista saarista, oma omintakeinen ekosysteemini. Muut olivat perustavalla tavalla erilaisia kuin minä. En löytänyt kaltaistani. Oliko minussa jokin vialla? Oliko maailma vain perin kummallinen paikka ja sopimaton elinympäristökseni? Olin kuin teutaroiva Pegasos hevoslaumassa: outo, vieras olento väärässä elementissä. Olin sairastunut, mutta minulla ei... Continue Reading →
Kuinka sen kirjoitan sanoiksi, niin merkittävän asian. Kuinka kuvailen sen paperille, välittämisen ja kaiken sen rakkauden. Rakkauden joka nostaa syvimmistä vesistä ja ohjaa turvaan. Rakkauden joka jo olemassa olollaan saa minut uskomaan elämään. Sen läsnäolo luo turvaa ja vakautta muuten niin horjuvaan huomiseen. Kun minulta kysytään mikä on elämäni tärkein asia, vastaan viipymättä läheiset. Tämä... Continue Reading →
Mielen mainingeista 