Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →
Matka erosta elävien kirjoihin
Tästä alkoi muutoksen ja kyseenalaistamisen, mietein kuka olin, mitä halusin, miksi halusin? En enää rakastanutkaan puolisoani, ajatus yhteisestä elämästä ahdisti, enkä viihtynyt enää omassa kodissani. Tein kaikkeni, tein suurta ajatustyötä. Pinnistelin mielitekoja vastaan, sain pakkomielteitä ja huomasin ihastuvani aiempaa herkemmin. Siivosin, kävin koko talon omaisuuden läpi, jotta edes hetkeksi olo helpottuisi. Pelasin korttia, join, ajelehdin,... Continue Reading →
Matka lukiosta päiväkotiin
Täällä huutelee 27-vuotias porilainen, Tampereella nuoriso-ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva, kaksisuuntaiset ry:n harjoittelija Jose! Usein mietin, kuka olen? Mitä kertoa uudelle, tuntemattomalle ihmiselle? Millainen tarina, polku, matka minulta löytyykään?Olenko vain tutkintoni, työni, taustani, niin sanotusti tilastot ja tietoni? En.Mutta niistä on helpompi aloittaa. Vai onko sittenkään? Olen ylioppilas ja lähihoitaja, joka suuntautui lähihoitaja opinnoissa lasten ja nuorten... Continue Reading →
Rakkautta rajoituksista huolimatta
Voin kai huoletta kutsua itseäni hulluksi, sillä olen kokenut, että viimeisin pitkä hypomaniajakso, sekä vaikea koronavuosi ovat vaikuttaneet minun elämääni enimmäkseen positiivisesti. En tiedä kuinka moni voi sanoa, että on löytänyt tämän kaiken keskeltä kumppanin, tosirakkauden, perheen, läheisiä ystäviä ja turvan. Enimmäkseen sitä nimittäin kuulee juuri päinvastaista. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Onhan se... Continue Reading →
Mielen mainingeista 