Olen käynyt yhteensä kymmenen vuotta psykoterapiassa, yhteensä neljässä eri pätkässä. Terapiasta on ollut suuri apu, ainakin silloin kun terapiamuoto on ollut minulle sopiva. Ensimmäinen yksilöpsykoterapiani alkoi kun olin vielä todella nuori. Terapeutti tuli suoraan sairaalan kautta, jossa olin hoidossa. Terapian suuntaus oli psykodynaaminen terapia. Muistan että terapeutti puhui aika vähän. Minulla oli tuossa elämänvaiheessa aika... Continue Reading →
Enpä arvannut alkutalvesta 2017, mitä seuraisi, kun totesin, että toimintaansa herättelevä Kaksisuuntaiset ry tarvitsee kuvitusta ja logon, ja otin yhteyttä yhdistyksen aktiiveihin. Tuota pikaa olin täysillä mukana menossa. Porukka oli hyvä, tyypit mahtavia, ja ensi kertaa elämässäni minusta tuntui, että tässä seurassa olen aidosti kotonani. Elämäni oli ollut stigman värittämää yli nelikymppiseksi saakka. Kaksisuuntaisissa tajusin... Continue Reading →
Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin... Continue Reading →
Monesti aikoinaan olen kuullut siitä että kun olen taidemaalari niin saan olla hullu. Ihan kuin se olisi helpompaa. Kyllä minun mielenterveydellisiä sairauksia jotkut karsastaa kun kerron niistä. Osa sanoo että kyllä se siitä ohi menee tai kaikilla on joskus huono päivä. Minulle se vaikuttaa itsetuntoon. Kun maalaan, kaikki pahat tunnetilat unohtuu. Mutta olen kyllä aika... Continue Reading →
Enkeleitä, onko heitä?Olenko yksi heistä, vaiko vain yksi meistä?Syntynyt tulesta, vaiko mullasta ja tuhkasta?Feeniks-linnun lailla itseäni luonut uudelleen, nyt jumittunut tylsään keski-ikäisyyteen ja hulluuteen. Elollinen eloton Missä olet, Elämä?Kauan olet minua karttanut,kaikki määrätyt lääkkeet olen syönyt.Nyt pilleripurkin pohja jo pilkottaa,Elämä, mikset voi itsestäsi ilmoittaa?Mihin olet kadonnut,kaikki tuo elämänilo ja innostus?Opit menneisyydestä unohtuneeteikä tulevaisuudesta tietoakaan. Matias... Continue Reading →
Istun yksin pimeässä. En näe ympärilleni. Tunnen kuinka sisälläni kuohuu tiedän miksi, mutten ymmärrä. Hapuilen ympärilleni, osun välillä johonkin, enkä tiedä mikä se on, sillä se ei kerro enkä minä uskalla paljastaa sokeuttani. Käteni ulottumattomissa vaistoan voimakkaan energian, en pääse lähelle tunnustelemaan enkä päästä sitä lähelleni, se on liian pelottavaa. Kosketus puuttuu… kiedon käteni ympärilleni... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Kuinka sekaisin on kun ei enää tunnista itseään? Kun on hukassa omassa itsessään? Kun ei tiedä mikä on oma identiteetti, tai mihin sairaus loppuu ja mistä sinä alat? Millaista elämää sinä silloin kykenet elämään? Vastaus:... Continue Reading →
Olen piirtänyt pienestä pitäen ja maalannut öljyväreillä 19-vuotiaasta lähtien. Taide on minulle ollut aina kovin tärkeää. Ilman sitä en tiedä mitä tekisin, koska maalaaminen on terapeuttista. Minun psyykkiseen sairauteeni auttaa kun saan maalata ja piirtää. Ei ole ihme että minusta tuli taidemaalari. Mielenterveys ja taide kävelevät käsi kädessä minulla. Jos en maalaisi, olisin hukassa, näin... Continue Reading →
Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Mielen mainingeista 