Minun päätökseni

Elämän merkitys on joskus kateissa. Se on piilossa huonon itsetunnon ja arvottomuuden takana. Nämä tunteet hallitsevat elämääni aika ajoin. Meiltä odotetaan monia asioita. Elämässäni nämä asiat eivät kohtaa, joten koen huonommuuden tunnetta. Koetan kuitenkin muistaa, että elämääni eivät tee merkitykselliseksi työ, asuntolaina tai vakaa taloudellinen tilanne. Määrittelen aivan itse mikä minulle on merkityksellistä tässä elämässä.

Mitkä ovat sitten niitä asioita joiden avulla koen, että elämälläni on merkitys. En koe, että minulla olisi joku rooli tai tehtävä joka minun tulee täyttää. Uskon, että olemme kaikki täällä itseämme varten. Minä olen se jonka tulisi rakentaa tästä elämästä mieluinen ja juuri minulle sopiva. Oikeanlaiset ihmissuhteet, turvallinen koti ja haaveet sekä toiveet tuovat merkitystä elämääni.

Minulle on tärkeää, että on päämääriä ja unelmia. Ilman niitä olen hukassa. Tässä elämäntilanteessa koen välttämättömyydeksi sen, että minulla on suunta johon edetä. Koen huonommuuden tunnetta saamattomuudestani. Joidenkin mielestä olen saavuttanut paljon, omasta mielestäni en lähes mitään. Nyt olisi kuitenkin tärkeää löytää se ”oma juttu”. Uskon, että se auttaisi tuomaan merkitystä elämääni.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on muuttanut elämääni niin hyvässä kuin pahassakin. Se on tuonut mukanaan suuria elämän suunnan muutoksia, joista en ole niin onnellinen. Toisaalta se on rikastuttanut ajatus- ja arvomaailmaani valtavasti. En ole se enää se sama ihminen joka olin ennen sairastumistani.

Tämä sairaus tuo omat haasteensa kun puhutaan elämän merkityksellisyydestä. Masennuskausina ei mikään tunnu miltään ja tulevaisuus tuntuu toivottomalle. Tällöin merkitystä ei ole ja elämä on raskas päämäärätön vaellus, jolla ei ole loppua. Kun masennus alkaa helpottaa, on kova työ rakentaa kaikki uudestaan. Etsiä elämälle päämäärä, oppia arki ilman masennusta ja löytää merkityksellisyys olemassaololle.

Merkitys elämälle voi löytyä yllättävistä ja pienistä asioista. Kaiken ei tarvitse olla suurta ollakseen vaikuttavaa. Pitäisi itsekin oppia huomaamaan paremmin noita huomaamattomampia asioita elämässä ja antaa niille arvoa. Pienikin askel on askel.

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti? Mikä tuo sinun elämääsi merkitystä? Saitko kirjoituksesta vertaistukea?

-Kati

Mainokset

Kyynikko ja optimisti

Lemmikit tuovat toivoa.

Iän myötä olen muuttunut kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Nuoruusiän loputon into ja optimismi on kääntynyt epäilyksi ja mustaksi huumoriksi. Eikä ihme, maailman meno tuntuu välillä absurdilta näytelmältä, jonka käsikirjoitus on tehty huonona päivänä. Uutiset ovat täynnä erilaisia murhenäytelmiä. Dekkarikirjallisuus muuttuu koko ajan väkivaltaisemmaksi, samoin tv-sarjat. Raakuuksia ei tarvitse erikseen etsiä.

Kaikessa on kepeä, iloinen puoli.

Miten tämä kaikki liittyy toivoon ja optimismiin? Siten, että kaikesta tästä huolimatta jaksan nauraa, kun on sen aika. Näen myrskypilven, mutta myös sen hopeareunuksen. Kaikessa on kepeä, iloinen puoli. Pitää vain katsoa oikein – ja tahtoa katsoa. Sitä voi myös harjoitella. Etsi ensiksi sanomalehdestä tai netistä uutissivu ja sieltä joku surkea uutinen. Mieti sitten, mikä siinä on positiivista. Keskity siihen. Jos et millään keksi positiivista, unohda uutinen ja etsi uusi. Kun lopetat uutisten lukemisen, sinulla pitäisi olla mielessäsi joukko positiivisia uutisia. Ennen pitkää positiivisuuden löytäminen helpottuu, ja luet uutisia eri silmillä. Huomaamatta olet siirtynyt negatiivisuudesta positiivisuuteen.

Minä ja haaveeni.

Optimismiin liittyy myös toivo ja haaveet. Meillä kaikilla on haaveita. Minä halusin olla pienenä tähtitieteilijä, laivakokki tai kirjailija. Tähtitiede oli mielestäni hurjan jännittävää. Planeetat, tähdet, mustat aukot… todella kiehtovaa. Laivakokkius puolestaan yhdisti laivalla olemisen ja ruoanlaiton, joista molemmista pidin. Ja kuka ei halua kirjailijaksi? Nämä haaveet olivat hyvin erilaisia, mutta yhtä kaikki minun haaveitani. Lapsena on oikeus haaveilla, ja sitä sain tehdä tarpeeksi.

1990-luvun puolessa välissä rohkaistuin ja hain oulun yliopistoon lukemaan tähtitiedettä. Pääsin sisään, ja kolme vuotta elin unelmaani tähtitieteilijänä olemisesta. Valitettavasti en koskaan valmistunut, mutta siinä toteutui yksi lapsuuden haaveistani.

Viitisentoista vuotta yliopiston jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuus lähteä laivakokiksi kehitysmaakauppalaiva Estellelle. Sanoin oitis ”kyllä”, ja elin kaksi viikkoa toista unelmaani.

Viime vuonna minulta julkaistiin kirja, ja kolmaskin lapsuuden ajan haaveeni toteutui. Tällä hetkellä etsin uusia haaveita, mitä toteuttaa. Ryhtyisinkö lentäjäksi? Alkaisinko yrittäjäksi? Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.


Uskon nykyään, että kaikki on mahdollista, ja se on voimauttava tunne.

Kyynikko minussa sanoo, että olen jo vanha ja ylimääräinen. Optimisti puolestaan kehottaa pitämään silmät auki mahdollisuuksien varalta. Ne eivät odota, vaan niiden kyytiin on hypättävä, kun on tilaisuus.

Mitä mietit, kun luit tätä? Miten on sinun unelmiesi laita?

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus