Lääkärin vastaanotolla

Mieleltään sairastuneiden ihmisten fyysiset vaivat jäävät useammin hoitamatta kuin terveiden, näin sanotaan, eikä kurja tilanne välttämättä ole sairastuneen vika ollenkaan. Jopa lääkärit katsovat joskus potilaitaan stigman tahrimin lasein, eivätkä ole nähdä psykiatrisen diagnoosin ohitse, vaikka heidän jos keiden pitäisi tietää paremmin. Eräänä keväänä sain kasvoihini ruusun. Olin kuumeinen ja kipeä, ja kasvoni hohtivat helakanpunaisina. Hakeuduin... Continue Reading →

Erilainen näkemys sosiaalisesta jännittämisestä

Kaksisuuntaiseen häiriöön liittyy monesti liitännäissairauksia, jotka voivat olla fyysisiä ja/tai psyykkisiä. Päihdeongelmat, persoonallisuushäiriöt ja tarkkaavaisuuden ongelmat ovat esimerkkejä tyypillisistä pääkopan ”kylkiäisistä”. Fyysisistä sairauksista esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa on monella. Itselläni pitkään lääkärinlausunnoissa bipolaarisuuden rinnalla on kulkenut sosiaalisten tilanteiden jännittäminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sosiaalinen fobia, sosiaalisten tilanteiden pelko, kahvikuppineuroosi. Vaiva on ollut kenties hiljaisena ja... Continue Reading →

Ajatukset ei voi satuttaa

Ne hiipii aina salakavalasti kylään, Ne on synkkiä, mustia, sotkuisia valheita, mutta kuitenkin niin uskottavia. Ne kietoo minut lankoihinsa ja alkaa kiristää. Henki salpautuu, sattuu vaikka eihän sanat voi satuttaa, miten sitten omat ajatukset? Ne aloittaa jostain ihan pienestä asiasta ja kasvattaa taimesta puun. Kuusen, sen havut pistelee. Yksikin loppuun hiomaton sana joltakulta ja mietit... Continue Reading →

Hevoshullu

Pianon äärestä talikon varteen 14-vuotiaana sain tarpeekseni pianonsoitosta. Minulle osui opettaja, jonka kanssa en kerta kaikkiaan tullut toimeen. Hän piti minua lahjattomana eikä epäröinyt sanoa sitä ääneen. Hän yritti tehdä minusta pikkusievää ja naisellista esiintyjää, vaikka olin niihin aikoihin melko sukupuoleton, varsamaisen kömpelö, epävarma teini ja vihasin esiintymistä. Hän koetti opettaa minulle, kuinka kävellään viehkeästi... Continue Reading →

Terapiakissa-Manu

Meillä on ollut kotona kissa siitä lähtien kun olin pieni. Kun muutin omilleni, se jäi vanhemmilleni. Äitini kissa se oikeastaan olikin. Haaveilin kissasta vuosia ennen kuin todellisuudessa sellaisen otin hoiviini. Manu tuli minulle 2020 kesällä, olisin ottanut kissan jo aiemmin, mutta koin että en ollut siihen valmis. En ollut valmis huolehtimaan toisesta elämästä koska en... Continue Reading →

Matka ennen lukiota

Jos olet lukenut aiemmat tekstit ajatellen, että ompas ollut sekavaa ja tapahtumarikasta toimintaa, niin lapsuuskaan tuskin tylsä on ollut. Muistikuvani menneisyydestäni on hatarat, eikä kaikesta ole muutenkaan tullut perheeni kanssa juteltua, vaikkei mitään kummemmin salaillakaan. Tässä kuitenkin jonkinnäköinen tarinani lapsuudestani. Kuultuna vanhemmilta, isovanhemmilta ja tädeiltä. Olen kysynyt vanhemmiltani mielipidettä tähän tekstiin, vaikka molemmilla on vielä... Continue Reading →

Kaksisuuntaista sairastavan äidin lapsi

Äidilläni ja minulla on todella hyvät välit, voimme puhua lähes kaikesta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut ja sen eteen on tehty kovasti töitä koko perheen voimin.  Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan äidin lapsena ei ole ollut helppoa. Siihen mennessä kun äitini oli saanut diagnoosinsa, hänen käyttäytymisensä oli ehtinyt vaikuttaa jo koko nuoruuteeni. Se taitaa kertoa jo... Continue Reading →

Päihteettömyydellä aito onni?

Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →

Kaksi stigmaani

Nuori, juopunut hullu Olen 17-vuotias, vihaan ja halveksin maailmaa ja koen olevani täysin yksin. Minulla ei ole enää ketään. Synkeyteni puhkeaa aivan uudenlaiseen kukoistukseen, kasvattaa vimmaisia mustia kukkia tahroiksi mieleeni. Syksy on yönpimeä, säkkipimeä, ei tähtiä, ei lunta. Hajoan osaksi sitä kaiken nielevää pimeyttä. Juon humalahakuisesti aina kun se on mahdollista ja olen harmissani siitä,... Continue Reading →

Some söi mielenterveyttäni

Olen ollut nyt yli puoli vuotta lähes kokonaan käyttämättä sosiaalista mediaa. Katkos alkoi ristiriitaisista tuntemuksista siitä, että pystynkö täysin itse määrittämään millä tavalla somea halusin käyttää, vai olenko jollakin tavalla riippuvainen siitä. Nyt kun taukoa on kulunut jo jonkin aikaa, olen tunnistanut että tänä samana ajanjaksona olen elänyt poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa. Luulen että sosiaalinen media... Continue Reading →

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website with WordPress.com
Aloitus