Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
En enää tunne itseäni omaksi itsekseni. Keskivartalon vararengasta ei häivytä mikään vaatetus. Naama on muhkurainen kuin perunasäkki. Vaatekoko suureni taas yhdellä – nyt siinä on jo useampi X. Pieneksi jäänyt vaatekaappi piti kauttaaltaan uusia, mikä ei ollut halpaa. Veriarvot näyttävät punaista ja jännitän milloin niiden takia joudun aloittamaan jonkin uuden lääkkeen. Minulla on sairaus koko... Continue Reading →
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä. Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita... Continue Reading →
Oikeanlainen paikka vääränlaisille ihmisille. Nuo ovat ensimmäiset sanat, jotka kirjoitin muistikirjaani, kun suljetun osaston ovet painuvat takanani kiinni. Kirjoitin ne tärisevin tikkukirjaimin, sillä en kyennyt vahvasti lääkittynä kirjoittamaan käsialallani. Edelliset kuukaudet olivat kuluneet pahenevan oireilun merkeissä. Kärsin harhoista ja grandioottisuudesta: halusin toisena hetkenä valloittaa maailman ja toisena laittaa narun kaulaan. Lopulta tajusin, että minun oli... Continue Reading →
Mieleltään sairastuneiden ihmisten fyysiset vaivat jäävät useammin hoitamatta kuin terveiden, näin sanotaan, eikä kurja tilanne välttämättä ole sairastuneen vika ollenkaan. Jopa lääkärit katsovat joskus potilaitaan stigman tahrimin lasein, eivätkä ole nähdä psykiatrisen diagnoosin ohitse, vaikka heidän jos keiden pitäisi tietää paremmin. Eräänä keväänä sain kasvoihini ruusun. Olin kuumeinen ja kipeä, ja kasvoni hohtivat helakanpunaisina. Hakeuduin... Continue Reading →
Kesä koittaa, kun kirjoitan tätä. En muista, koska se on viimeksi tuntunut näin hyvältä. Edellinen pidempi tasainen jakso elämässäni sijoittuu vuoteen 2010. Sain diagnoosini vuonna 2019, mutta lienen oirehistoriani ja erilaisten vaiheiden perusteella sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä 25 vuotta. Viimeiset 12 vuotta ovat olleet taudin suhteen kiihdytysaikaa. Tuona aikana olen ollut pääasiassa masentunut. Depressiotani on pilkkonut... Continue Reading →
Jos nyt alkoholin juomisessa on mitään ihanteellista, olen varmasti THL:n mielestä ihanteellinen juomari. Juon joskus lasin viiniä, kun tarjotaan, harvemmin kaksi. Hörpin ehkä kerran viikossa oluen, tai no, en usein edes sitä. Minulle käy alkoholitonkin aivan hyvin. Siemailen brandyn pari kertaa vuodessa. Harvemmin erityisesti kaipaan mitään alkoholillista: korkeintaan, kun olen kokannut hyvän pastan, ja mietin... Continue Reading →
Lapsella on paljon kysymyksiä. Niihin on kohteliasta vastata – ja olla vastatessaan rehellinen. Jotkut kysymykset liittyvät mielen sairauteen, eikä niiden kohdalla sovi tehdä poikkeusta. Haen lapsen päiväkodista kotiin. Muut hakijat ovat tulleet töistä. Minä olen ollut koko päivän kotona.Lapsi: Äiti! Miksi et käy töissä niin kuin muiden lasten vanhemmat?Minä: Pääni on sillä tavalla rikki, ettei... Continue Reading →
Tänään on maailman kaksisuuntaisen mielialahäiriön päivä, World Bipolar Day. Se ei ehkä ole juhlapäivä, mutta se on silti erityinen. Tänään teemme aivan erityisellä innolla kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutummaksi ympäri maailman, kukin järjestö tai yksilö omalla äänellään, yhteisellä asialla. Tarkoituksemme on lisätä luotettavaa tietoa sairaudesta ja keventää sen ympärillä vielä nykypäivänäkin sitkeästi viipyvää häpeän taakkaa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö... Continue Reading →
Tästä alkoi muutoksen ja kyseenalaistamisen, mietein kuka olin, mitä halusin, miksi halusin? En enää rakastanutkaan puolisoani, ajatus yhteisestä elämästä ahdisti, enkä viihtynyt enää omassa kodissani. Tein kaikkeni, tein suurta ajatustyötä. Pinnistelin mielitekoja vastaan, sain pakkomielteitä ja huomasin ihastuvani aiempaa herkemmin. Siivosin, kävin koko talon omaisuuden läpi, jotta edes hetkeksi olo helpottuisi. Pelasin korttia, join, ajelehdin,... Continue Reading →
Mielen mainingeista 