Sitten kun itselle sopiva lääke viimein löytyy, niin se ei olekaan pysyvä ratkaisu. Valitin taas kerran lääkärille sitä, miten jatkan vain lihomista, vaikka olen yrittänyt myös laihduttaa. Saan kuulla siitä jatkuvasti ja se vaikuttaa negatiivisesti itsetuntooni ja ihan arkielämääni. Lääkärin mielestä Risperdal ei kuulemma lihota ja muutenkin koska on löydetty hyvä lääke, niin lihominen ei sen rinnalla ole mitään. Myötäilin ja luovutin—taas. Minun huolestani johtuen lääkäri aikoi kuitenkin varmuudeksi ottaa verikokeet, joista selviäisi prolaktiini hormonin pitoisuus. Niinhän siinä sitten kävi, että arvo oli huippukorkealla. Lääkeannos piti heti puolittaa. Kokonaan sitä ei voinut jättää pois, koska pelot, ahdistukset ja hypomania palaisivat melko varmasti ilman sitä. Sain ohjeeksi käyttää tarvittaessa Opamoxia ja minulle määrättiin myös varuilta Olanzapinia, jos oireet eivät muuten pysyisi kurissa. Olanzapiini olisikin ilmeisesti ainoa korvaava lääke, mutta sekin aiheutti lihomista ja prolaktiini arvojen nousua. Kaikki muut vastaavat olen jo kokeillut, eivätkä ne ole minulle sopineet.
Kasvaimen poissulun vuoksi minulle määrättiin myös pään magneettikuvat. Menen siihen keskiviikkona. Vaikka tiedostan kyllä, että todennäköisesti arvojen nousu johtuu lääkkeestä, niin silti se vähän jännittää. Pienempi kasvain väliaivoissa hoituu lääkkeillä, mutta isompi pitääkin sitten poistaa leikkauksella. Tottakai mahdollinen pään avaaminen jännittää. Minulla nyt on muutenkin aina tapana varautua pahimpaan, ettei pudotus olisi sitten niin kova. Vuonna 2013 olen ollut samaisessa kuvauksessa, eikä silloin ainakaan löytynyt mitään. Nyt ei auta kuin odottaa tuloksia. Joulukuussa on sitten kontrolli verikoe ja nähdään, onko arvo alkanut laskemaan. Kauan pitää odottaa. Itse olisin halunnut päästä lääkkeestä eroon samantien. Ainakaan puolikkaalla annoksella en ole huomannut vielä mitään eroa aikaisempaan. Ja mitä minä sitten tilalle ottaisin? Pitääkö minun nyt loppuelämä selvitä ilman lääkkeitä, pelkän tarvittaessa otettavan Opamoxin varassa? Siitä ei tule kuin sanomista.
Melkeinpä kaikista lääkkeistä on ollut jotain haittavaikutuksia, mutta ne ovat olleet mitättömiä verrattuna hyötyihin. Jostakin lääkkeestä rupesi sylkeä erittymään paljon ja toinen sai minut liikuttelemaan kieltäni edestakaisin. Ne lääkkeet taisivatkin jäädä sitten pois muuten tehottomina. Mitään sen pahempia minulla ei ole tainnut olla. Tuo prolaktiini arvojen nouseminen aiheuttaa minulla juuri tuota painon nousua. Lisäksi minulla on ollut näköhäiriöitä. Välillä näkö sumenee niin kuin katsoisi likaisten silmälasien läpi. Kaikki näyttää sumealta. Myös kuukautiskiertoni on jäänyt pois kokonaan. Näiden oireiden lisäksi voi olla myös maidon eritystä, haluttomuutta ja hedelmättömyyttä. Mikään oireistani ei ole ainakaan vielä helpottanut. Nyt minulla on kuitenkin syy siihen, miksi olen lihonut niin hirveästi. Kaikki se vittuilu syömisistäni on ollut turhaa. Itse olen tiennyt sen, että syömäni määrät eivät ole suhteessa siihen, miten paljon olen turvonnut. Kukaan vaan ei uskonut minua, kun sanoin että kaikki ei ole normaalisti. Taaskin huoleni ohitettiin. Olenkin miettinyt eikö minua oteta tosissaan sen takia että minulla on ahdistusta ja paniikkihäiriötä? Nytkin pitäisi käyttää lapsi lääkärissä, mutta pelkään että huoleni ohitetaan.
Kuka ottaisi hullun tosissaan ja keksisi vielä sopivat lääkkeetkin. Toivottavasti jotakin löytyy. Olo on aika orpo siihen asti. Huolet on pieniä, mutta niitä näkyy nyt olevan paljon. Jospa näistä selvitään…ilman masennusta.
-Mira
kuvat: Pixabay
Mielen mainingeista 
Hei. Itselläni myös risperdal ja lääkkeen syömisen aloittamisen jälkeen olen myös lihonnut montakymmentä kiloa. Itse myös syön kohtuudella ruokaa, enkä paljon herkkuja. Minulla myös hormoonit korkealla. Ja luultavasti uusinta verikokeet tulossa. Olen syönyt lääkettä kohta kaksi vuotta. Minun hoitaja totesi, että voin jatkaa lääkettä samalla annoksella kuin aiemminkin. Itselleni ei myöskään muut lääkkeet ole sopineet. On se inhottavaa olla reilusti ylipainoinen, mutta sairaaksikaan en enää halua..lääkkeiden syönnin ajan olen ollut oireeton.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinpä. Kyllä minäkin pidän tärkeimpänä sitä että oireet pysyy hallinnassa. Silti pakko lopettaa tuo kun arvot on niin korkeat. Lääkäri on näin päättänyt. Hirvittää jäänkö nyt tyhjänpäälle. Toivottavasti sinä pystyt vielä jatkamaan, kun lääkkeestä on ollut noin hyvä apu. Ei näitä hoitokeinoja sitten kovin montaa vaihtoehtoa olekaan, joten aika tyhjänpäällä ollaan. Jospa hyötyjen ja haittojen tasapaino löytyy jollain keinoa. Helpottaa jotenkin kuitenkin kuulla etten ole yksin tämän asian kanssa.
-Mira
TykkääTykkää
Moi. Jaan huolesi kanssasi. Minulla tilanne on se, että aineenvaihduntani on hidastunut lääkitysten myötä niin, että lihon kaikista ponnisteluistani huolimatta. Lääkitys on tällä hetkellä elegantti, eikä sitä voi pienentää tämän enempää.
Voin huonosti. Yritän syödä terveellisesti, mutta oloni on silti kurja. Ehkä ajattelen liikaa ylipainoani, mutta kun kenkien jalkaan laittaminen on alkanut ahdistaa.
Kaikesta huolimatta yritän ajatella positiivisesti. Minä voitan tämän. Voitan kyllä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tsemppiä sinulle asian kanssa ponnisteluun. Kyllähän se ihannetilanne olisi se että tuntisi olonsa kotoisaksi omassa kropassaan. Lääkkeitäkin kuitenkin tarvitsee. Sinä löydät kyllä tasapainon ja tuo positiivinen ajattelusi auttaa. Yritän ottaa sinusta mallia. Sinä voitat tämän kyllä, mutta ymmärrän täysin mistä puhut. Kohtalotoveri.
-Mira
TykkääTykkää