Tasan vuosi sitten kirjoitin kahdesta stigmastani: mielisairaan sekä juopon. Ajattelin olevani päivieni päähän saakka mielisairas, joka juo viiniä. Johannalle maistuu aina. Johanna ei sano koskaan ei! - tässä kaksi lausahdusta, jotka minuun ja juomiseeni on vuosien varrella liitetty. Mutta entäpä, jos eräänä päivänä kaikki onkin toisin? "Olen kohtuukäytön ystävä" Sumutin vuosikaudet niin itseäni kuin ympärilläni... Continue Reading →
Tänään on kansainvälinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön päivä, World Bipolar Day. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on hengenvaarallinen sairaus - etenkin silloin, kun asianmukainen hoito puuttuu. Luultavasti melko moni on yhtä mieltä siitä, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ihmiset kuuluvat erikoissairaanhoidon piiriin. Mutta pääseekö sairastunut tarvittaessa hoitoon, ja jos pääsee, jatkuuko hoitosuhde? Mielenterveyspalvelut ovat pahasti ruuhkautuneet. Pahin tilanne on tällä hetkellä... Continue Reading →
Kuulostaako tutulta? Terveet ihmiset vähättelevät toistuvasti mieleltään sairastuneiden oireita, koska sellaiset eivät kuulu heidän omaan kokemuspiiriinsä. Vähättely ei välttämättä ole pahantahtoista tai tarkoituksellista, vaan terve lähimmäinen voi kovasti koettaa ymmärtää sairaan kokemia vaikeuksia omien kokemustensa kautta. Silloin tällöin - tai kuten joskus tuntuu, aivan liian usein - suusta pompahtaa tämän ymmärtämisyrityksen tiimellyksessä sammakko poikineen. Kaikilla... Continue Reading →
Skitsoaffektiivista häiriötä voi yksinkertaistaen kuvailla yhdistelmäksi skitsofrenian ja mielialahäiriön oireita. Sairaus on jaksoittainen ja skitsofrenia- sekä mielialaoireet esiintyvät saman sairausjakson aikana, osan ajasta päällekkäisinä. Skitsofreniaoireet esiintyvät sairausjakson kuluessa myös itsenäisinä; tästä muodostuu ero skitsoaffektiivisen häiriön ja psykoottisten mielialajaksojen välille, jälkimmäisissä kun psykoottiset oireet esiintyvät ainoastaan yhdessä mielialaoireiden kanssa. Skitsoaffektiivinen häiriö on jonkin verran harvinaisempi psykiatrinen... Continue Reading →
Persoonallisesti pihalla Olin tiennyt olevani erilainen kuin muut jo teini-ikäisestä saakka. Erilaisuuden tarkempi laatu ei oikein ollut minulle valjennut, mutta sisäiseen maailmaani se kiistatta liittyi. En kuulunut isompiin joukkoihin, vaan ainoastaan satunnaisesti matkani varrelle osui hengenheimolaisuutta. Enimmän aikaa olin outolintu. Persoonallinen, joku diplomaattisesti luonnehti; pihalla, joku toinen hieman tylymmin. Luovin vuosikaudet vältellen taiten kohtaamisia minkään... Continue Reading →
Saanko anteeksi? Istun psykiatrin vastaanotolla vatsani kera keväällä 2010. Tunnelmani ovat ristiriitaiset. Lapsi on toivottu ja tervetullut. Kuitenkin minusta tuntuu kuin pitäisi pyytää anteeksi. Miksi tunnen niin? Anteeksipyynnön sijaan päädyn tokaisemaan suorasukaisesti: Tässä sitä sitten hullu lisääntyy. Tuijotan psykiatria totisin ilmein. Haaste on heitetty, ja odotan täystyrmäystä. Miksi oletan, että sellainen olisi tulossa? On mentävä... Continue Reading →
Kohtaaminen hämärässä Olen viisivuotias, kun näen demonin ensimmäistä kertaa. Se seisoo keskellä olohuonettamme. Se on harmaa, pienen aikuisen kokoinen, ja sillä on punaiset silmät. Niillä se tuijottaa minua. Rääkäisen kauhusta ja juoksen karkuun. Vanhemmat säikähtävät huutoani ja tarkastavat olohuoneen, mutta eivät löydä sieltä mitään poikkeavaa. Suhtaudun olohuoneeseen skeptisesti pitkän aikaa. Kohtaaminen auringossa Palaan kotiin koulusta... Continue Reading →
Kävelen rauhallisen ylväästi alas Tuomiokirkonkatua. Askeleni ovat arvokkaan kuninkaalliset. Tylsät tavikset ehkä luulevat, että minulla on ylläni verkkarit, mutta oikeasti minulla on kullanvärinen juhlapuku, valtikka, loistelias kruunu ja yhtä loistava kultainen viitta, joka laahaa perässäni pitkin katua tahriutumatta pölyyn. Luon suopeita katseita alamaisiini. Rakastan teitä! Olen teidän hyvä kuningattarenne. Tampereen kuningatar. Minulla ei ehkä ole... Continue Reading →
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Sen kunniaksi luon haukankatseeni kuvitukseen, jolla mielen sairautta koetetaan tuoda mediassa yleisölle käsitettävämmäksi - ja sorrutaan tavattoman usein latteisiin, yllätyksettömiin ratkaisuihin. Seuraa joukko kliseisiä kuvatyyppejä. 1. Tyhjää harovat kädet Tästä kuvatyypistä on useita eri variaatioita. Kunniapaikalle pääsevät hämärässä sumussa harontaansa harjoittavat kätöset. Toisinaan kädet haparoivat kankaan takana. Mitään eivät otteeseensa saa.... Continue Reading →
Tänään on valtakunnallinen mielenterveysomaisten päivä eli Ilonan päivä. Me yhdistyksessä tykkäämme enemmän sanasta läheiset - omaisia kun on kuolleilla, ja me sairaat olemme, onneksi, elossa. Mutta sanasta viis ja tärkeämpään asiaan. Me olemme kaikki jonkun lapsia, ystäviä, vanhempia, työtovereita. Läheisten joukko on sairastuneiden joukkoa laajempi. Mielen sairaus koskettaa välillisesti valtavaa määrää ihmisiä. Kun ajatellaan, että... Continue Reading →
Mielen mainingeista 