Monesti aikoinaan olen kuullut siitä että kun olen taidemaalari niin saan olla hullu. Ihan kuin se olisi helpompaa. Kyllä minun mielenterveydellisiä sairauksia jotkut karsastaa kun kerron niistä. Osa sanoo että kyllä se siitä ohi menee tai kaikilla on joskus huono päivä. Minulle se vaikuttaa itsetuntoon. Kun maalaan, kaikki pahat tunnetilat unohtuu. Mutta olen kyllä aika... Continue Reading →
Enkeleitä, onko heitä?Olenko yksi heistä, vaiko vain yksi meistä?Syntynyt tulesta, vaiko mullasta ja tuhkasta?Feeniks-linnun lailla itseäni luonut uudelleen, nyt jumittunut tylsään keski-ikäisyyteen ja hulluuteen. Elollinen eloton Missä olet, Elämä?Kauan olet minua karttanut,kaikki määrätyt lääkkeet olen syönyt.Nyt pilleripurkin pohja jo pilkottaa,Elämä, mikset voi itsestäsi ilmoittaa?Mihin olet kadonnut,kaikki tuo elämänilo ja innostus?Opit menneisyydestä unohtuneeteikä tulevaisuudesta tietoakaan. Matias... Continue Reading →
Istun yksin pimeässä. En näe ympärilleni. Tunnen kuinka sisälläni kuohuu tiedän miksi, mutten ymmärrä. Hapuilen ympärilleni, osun välillä johonkin, enkä tiedä mikä se on, sillä se ei kerro enkä minä uskalla paljastaa sokeuttani. Käteni ulottumattomissa vaistoan voimakkaan energian, en pääse lähelle tunnustelemaan enkä päästä sitä lähelleni, se on liian pelottavaa. Kosketus puuttuu… kiedon käteni ympärilleni... Continue Reading →
Osa 1: Yöllinen helvetti Kauniit silmäsi sun, nähneet Tuonelan, läpi toisten maailmojen, opastaen. Kauniit silmäsi sun, sielusi peilit. Kauniit silmäsi sun, kultaa vuotaen, mustaa peläten. Kauniit silmäsi sun, eivät unta nähneet, vain helvetin, yöllisen. Kauniit silmäsi sun, rasittuneet, lasittuneet, silti joka aamu avautuen ja joka yö, edes hetkeksi, sulkeutuen. Kauniit silmäsi, sun. Osa 2: Uni... Continue Reading →
Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Miten paljon helpompaa olisi, jos olisin uskaltanut tulla kaapistani ulos ja ihmiset ympärilläni tietäisivät mielen sairaudestani. Lapsena opittu häpeä ei päästä irti otteestaan enkä uskalla kertoa. Kaapista ulos tulemisen täytyy olla valinta, ei velvollisuus.
Persoonallisesti pihalla Olin tiennyt olevani erilainen kuin muut jo teini-ikäisestä saakka. Erilaisuuden tarkempi laatu ei oikein ollut minulle valjennut, mutta sisäiseen maailmaani se kiistatta liittyi. En kuulunut isompiin joukkoihin, vaan ainoastaan satunnaisesti matkani varrelle osui hengenheimolaisuutta. Enimmän aikaa olin outolintu. Persoonallinen, joku diplomaattisesti luonnehti; pihalla, joku toinen hieman tylymmin. Luovin vuosikaudet vältellen taiten kohtaamisia minkään... Continue Reading →
”Kirjoitan sinulle lähetteen psykoterapiaan.” Vakiovastaukseni oli vuosien ajan ”Ei kiitos, en halua psykoterapiaan.” Minua yksinkertaisesti pelotti, minkälaisia asioita terapiassa minun muististani kaivettaisiin. Viime vuosina olen kirjoittanut tarinaani kirjan käsikirjoitukseksi ja tehnyt samalla taidepäiväkirjoja, joihin olen purkanut tuntojani ja muistojani, jopa niitä kaikkein kipeimpiä. Kutsun sitä tee-se-itse terapiaksi.
Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Uskon, että useimmilla on joku tai joitakuita, joita tänään muistella. Yksikin itsemurha on liikaa. Silti niitä tehdään, ja vaikka itsemurhien määrä Suomessa onkin kaikkein pahimmista 1980-90-luvun taitteen ajoista kääntynyt laskuun, saadaan tänäkin vuonna maassamme noin 800 uutta murheellista uutista. Jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden on arvioitu tehtävän myös 20 itsemurhayritystä, joten... Continue Reading →
Mielen mainingeista 