Onko minulla merkitystä?

Pudottaudun tyhjiöön. Elämä kulkee ympärillä, mutta minä vain seison. Olen tippunut oravanpyörästä, enkä enää tiedä missä on minun paikkani. Mitä merkitystä on olemassa olollani? En pysty edes elättämään omia lapsiani ja tarjoamaan heille yhtään taloudellisesti parempaa lapsuutta kuin itselläni oli. Minne hävisivät ystävät, onko minulla enää muita kuin työkaverit, jotka nyt jäivät pois elämästäni? Alan... Continue Reading →

VKO 14 : Elämän merkityksellisyys

Kirjoita aiheista psyykkiseen sairauteen liittyvät tekijät, hengellisyys, elämänlaatu ja mielekäs elämä, sosiaaliset roolit ja päämäärät ja /tai elämänkulun uudelleen määrittely.

Ydinpuuta etsimässä

Kuka minä olen? Kuka on tämä, joka katsoo silmieni ikkunoista ulos? Olin neljävuotias, kun ensimmäisen kerran pysähdyin tämän kysymyksen äärelle. Olin kehoni sisällä kuin hämärässä huoneessa, josta katsoin silmieni kautta ympäröivää maailmaa. En selvästikään ollut yhtä kuin kehoni, vaan jotain aineettomampaa. Mikä muodosti ytimeni? Kuka oli hämärän huoneen salaperäinen asukas? Identiteettini virtasi vaikeasti määriteltävänä, leikittelevän... Continue Reading →

Huomenna parempi minä

Identiteettiini on vaikuttaneet monet tapahtumat elämässäni. Kaikkien menneiden tapahtumien ansiosta olen muokkautunut nykyiselleni.  Ihmissuhteet ovat olleet suuressa roolissa siinä kuinka näen itseni. Kannustavat ja hyvät kokemukset läheisistäni ovat vahvistaneet positiivisen minäkuvan muodostumista. Kun taas vähättelevät ja negatiiviset ihmiset vaikuttavat minäkuvaani huonontavalla tavalla. Sairastumisen jälkeen nämä negatiiviset kokemukset ovat korostuneet. Uskon sen liittyvän omaan häpeääni ja... Continue Reading →

Kriisiä pukkaa?

Minulle on käynyt valitettavasti niin että lasken sairastamani kaksisuuntaisen mielialahäiriön osaksi identiteettiäni ja välillä näen itseni vain sairaana ja unohdan kokonaan kaiken muun itsestäni.

Auttaja vai autettava?

Kuka minä oikein olen? Olenko sairauksieni summa vai onko pohjalla piilossa perusminä, joka odottaa ulospääsyä. Millainen tämä perusminä sitten on? Millainen olen luonteeltani, mihin kuulun ja miksi minusta tuli juuri tällainen? Tiedänkö minä edes millainen olen? Sairaudet ovat määrittäneet minua jo niin pitkään. Lääkitykseni ovat auttaneet hyvin ja niin verisairaus kuin kaksisuuntainenkin ovat nyt hyvässä... Continue Reading →

VKO 13 aihe : IDENTITEETTI

Kannattaa tulla lukemaan minäkuvasta, käsityksestä itsestä, stigman voittamisesta, siitä keitä me ollaan persoonina, millaisia ominaisuuksia meillä on, ovatko ne muuttuneet ja kehittyneet, miten sairastaminen on identiteettiin vaikuttanut. Jokaisella kirjoittajalla on oma tulokulmansa aiheisiin ja oma tyylinsä. Tule mukaan !

Kaksisuuntaiset yhdistyksen Mielen Mainingeista yhteisöblogi on perustettu sosionomiopiskelijan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön yhteydessä.

Luuloista todellisuuteen

Sairauteni ei ole aina ollut invalidisoiva. Olen menneinä vuosina kyennyt vauhdikkaiden kausieni nosteessa opiskelemaan itselleni korkeakoulututkinnon ja käymään töissä ympäri Suomen hameenhelmaa. Niinä vuosina suhtauduin töihin sellaisella intohimolla, että avioliittokin jäi toiseksi. Matkustin milloin mihinkin kuntaan ja kaupunkiin milloin mihinkin toimeen tai virkaan. Jotkut tekevät etätöitä - minulla oli etäavioliitto. Liisin ja kiisin, liihotin välillä... Continue Reading →

Ajatuksia optimistisuudesta

Optimismi ei ole itsestäänselvyys. On joskus työlästä joutua tietoisesti muuttamaan ajatusmallejaan ja suhtautumistaan asioihin. Minulla myönteisen ajattelun oppimiseen meni aikaa ja opittavaa on edelleen. Omien ajatusmallien tiedostaminen on suuri osa muutosta. Varsinkin huonoina aikoina on vaikea ajatella myönteisesti asioista, muttei se ole mahdottomuus. Minulla se vaatii pysähtymisen hetkeen ja realistista suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Uskon, ettei... Continue Reading →

Valo sittenkin voittaa

Minulla on kaksi henkeä uhkaavaa sairautta, jotka eivät kuitenkaan ole minua vielä lannistaneet. Veritauti on lähinnä krooninen tässä vaiheessa eikä kaksisuuntaisuudessakaan ole ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Minulle on kuitenkin käynyt hyvin, eikä kumpikaan tauti ole minua kokonaan murskannut, vaikka pohjalla ollaan käytykin useita kertoja.

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑