Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Toiminnallinen kuntoutus osa 2: Musiikki kuntoutumisen tukena
Pyrin aina rohkaisemaan kaikkia musiikkiharrastuksen pariin
Sairaus ja minä
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Löysin samankaltaisten seuraan
Olen tehnyt Suomen Moniääniset ry:lle kansikuvia vuosien 2014 ja 2022 välisenä aikana. Olen ollut aina kiinnostunut kuvitustöistä. Opiskelin työväenopiston verkkokurssilla Kuvittamisen perusteet -kurssia viime vuoden talvena koska oli aikomuksena etsiä kuvitustöitä. Etsinkin niitä eri puolilta erilaisista yhdistyksistä. Törmäsin Kaksisuuntaiset ry:hyn googlettamalla mielenterveysyhdistyksiä. Kiinnostuin heti kun kyseessä oli myös skitsoaffektiivistä häiriötä sairastavien yhdistys. En ollut aiemmin... Continue Reading →
Onko työkyvyttömällä ihmisarvoa?
Sairastuin ja menin ensimmäistä kertaa psykoosiin vuonna 1993 kun kävin Vapaata Taidekoulua. Sen jälkeen olin enemmän ja vähemmän sairaalassa. Vanhempani eivät jotenkin ymmärtäneet minua - eihän tyttäressä voinut olla mikään vialla. Samalla he kokivat salaa syyllisyyttä siitä, huomasin. Ajattelivat että olen särkyvää posliinia, pitivät salassa asioita, kuten sen että äidilläni oli keuhkoahtaumatauti. Kun äitini kuoli... Continue Reading →
Ahdistukset, pelkotilat ja jännittäminen
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö ja sain riesakseni myös muun muassa ahdistusta, pelkotiloja ja jännittämistä. Jännittämisellä tarkoitan normaalia voimakkaampaa jännittämistä, joka on jo sairaalloista. Nämä liittyvät sosiaalisten tilanteiden pelkoon mutta aina en tiedä mihin ne liittyvät. Pelkoa on vaikea kuvailla: on käsien tärinää, hikoilua, sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä, huimausta ja pahoinvointia. Sitä luulee että se näkyy ulospäin... Continue Reading →
Rimpuilua työmarkkinoilla
Työnhaku on kimuranttia, kun työkyky ei ole koko ajan ihan 100-prosenttinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Virallisesti te-toimiston kirjoilla olen kokoaikatyön hakija, täysin työkykyinen siis. Te-toimiston takia kokoaikaisia töitä on myös haettava riittävä määrä kuukaudessa. Itse saattaisin mieluiten toivoa osa-aikaista työtä, jossa tuntimäärä olisi kuitenkin melko lähellä kokoaikaista työtä. Näin ansiotkin olisivat vielä sillä tasolla että niillä... Continue Reading →
Läskistoori
En enää tunne itseäni omaksi itsekseni. Keskivartalon vararengasta ei häivytä mikään vaatetus. Naama on muhkurainen kuin perunasäkki. Vaatekoko suureni taas yhdellä – nyt siinä on jo useampi X. Pieneksi jäänyt vaatekaappi piti kauttaaltaan uusia, mikä ei ollut halpaa. Veriarvot näyttävät punaista ja jännitän milloin niiden takia joudun aloittamaan jonkin uuden lääkkeen. Minulla on sairaus koko... Continue Reading →
Sairaus ja raha-asiat
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vauhtijaksoissa on riski sille, että tulee sössittyä omat raha-asiat. Maniassa isoja ostopäätöksiä tehdään hetken huumassa, ja vauhdin laskettua koittaa maksun aika. Masennuksen aikana taas voimia ei välttämättä riitä laskuttajien kirjeiden avaamiseen. Eräpäivät vilahtavat ohi, ja velkaa kertyy. Osalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista onkin luottotiedot menneet. Sitten on heitäkin, jotka ovat jo nuorina joutuneet sairauden... Continue Reading →
Tule toimeen kaamoksen kanssa
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä. Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita... Continue Reading →