Kategoria: Yhteisöön kuuluminen

Rimpuilua työmarkkinoilla

nainen on lyhistyneenä läppärin äärelle. kuvatekstissä lukee "tärppäisipä vihdoin". Seinällä on kyltti te-toimisto.

Työnhaku on kimuranttia, kun työkyky ei ole koko ajan ihan 100-prosenttinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Virallisesti te-toimiston kirjoilla olen kokoaikatyön hakija, täysin työkykyinen siis. Te-toimiston takia kokoaikaisia töitä on myös haettava riittävä määrä kuukaudessa. Itse saattaisin mieluiten toivoa osa-aikaista työtä, jossa tuntimäärä olisi kuitenkin melko lähellä kokoaikaista työtä. Näin ansiotkin olisivat vielä sillä tasolla että niillä... Continue Reading →

0

Miksi olen mukana yhdistyksessä?

Sain tietää yhdistyksen vertaisryhmästä muistaakseni netistä. Silloin ryhmä kokoontui Helsingin Pihlajamäessä. Monta kertaa yritin lähteä sinne, kerran olin jo melkein perillä, mutta käännyin takaisin. Jännitin ihan hirveästi. En muista oliko minulla jotain ennakko-odotuksia, ainakin pelkäsin kaikkien näkevän kuinka käteni tärisevät. Kun ensimmäisen kerran vihdoinkin uskaltauduin perille, en uskaltanut puhua mitään. Jännitin omaa puheenvuoroani. Onneksi vertaisohjaaja... Continue Reading →

0

Erilainen näkemys sosiaalisesta jännittämisestä

Kaksisuuntaiseen häiriöön liittyy monesti liitännäissairauksia, jotka voivat olla fyysisiä ja/tai psyykkisiä. Päihdeongelmat, persoonallisuushäiriöt ja tarkkaavaisuuden ongelmat ovat esimerkkejä tyypillisistä pääkopan ”kylkiäisistä”. Fyysisistä sairauksista esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa on monella. Itselläni pitkään lääkärinlausunnoissa bipolaarisuuden rinnalla on kulkenut sosiaalisten tilanteiden jännittäminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sosiaalinen fobia, sosiaalisten tilanteiden pelko, kahvikuppineuroosi. Vaiva on ollut kenties hiljaisena ja... Continue Reading →

0

Some söi mielenterveyttäni

Olen ollut nyt yli puoli vuotta lähes kokonaan käyttämättä sosiaalista mediaa. Katkos alkoi ristiriitaisista tuntemuksista siitä, että pystynkö täysin itse määrittämään millä tavalla somea halusin käyttää, vai olenko jollakin tavalla riippuvainen siitä. Nyt kun taukoa on kulunut jo jonkin aikaa, olen tunnistanut että tänä samana ajanjaksona olen elänyt poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa. Luulen että sosiaalinen media... Continue Reading →

2

Matka rakkauteen ja kaksisuuntaiset ry:lle

Innostuin pienemmältä paikkakunnalta Poriin muutosta, uuden työn löytämisestä ja elämästä ylipäätään. Viikossa kahdessa hommat oli hoidettu. Kaikki siis uusiksi! Töissä kehuttiin, kannustettiin ja palkittiin, menin innolla sen syövereihin. Löysin ihania ihmisiä ympärilleni. En kyllä muista koska, mutta työ alkoi mittareillaan ja nopea tahtisella työskentelyllä uuvuttaa. Uupumus. Masennus. Tuli pidempi, itseasiassa pisin sairaslomani. Syksy 2019. Mikään... Continue Reading →

0

Vertaistukea verkossa

Kaksisuuntaiset ry oli keväällä 2020 kiperässä paikassa. Kaikki kasvokkain kokoontuvat vertaisryhmämme joutuivat jäämään määrittelemättömän pituiseksi ajaksi tauolle, koska ryhmätapaamiset olivat koronariski. Vertaistuen tarjoaminen psyykkisesti sairastuneille ihmisille on yhdistyksemme tehtävistä tärkeimpiä. Piti keksiä nopeasti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Digiloikkia pompittiin jo siellä täällä, etätyö oli yhtäkkiä uhkan sijasta mahdollisuus, ja olihan yhdistyksen työhuonekin jo kauan ollut virtuaalinen, joten... Continue Reading →

0

Kaverini korona

Olen poistunut ulos kotiovesta tänä vuonna yhden kerran, edellisen vuoden joulukuussa määrä taisi olla sama. Kaksi kuuta, kaksi kertaa, kerran kuussa, keskimäärin. Korona on helpottava, joskin täysin fiktiivinen kertomus, sille miksi olen kotona. Ei nyt, ei tänään, on taas tartunnat korkealla, kolmas rokote on vielä saamatta, joo, tätä tää nyt on. Puolisokin on riskiryhmää, katsotaanko... Continue Reading →

0

Kokemusten kirjoittamisesta apua itselle vai muille?

Edellisen viikon teksti lähti siitä, kun minulta kysyttiin miten normaalin masentuneisuuden erottaa varsinaisesta sairaudesta. Rupesin miettimään itsekin asiaa ja pohdin miten tätä tilaa pystyy edes kuvaamaan muille kun sanat eivät riitä. Mistä osaan sanoa mikä on normaalia kun en ole normaalia nähnytkään. Edellinen kirjoitus oli siis yritys kuvata sitä tilaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin... Continue Reading →

2

Sairaan näköinen

Tällä hetkellä mielialani on melko hyvä ja rauhallinen ja olen päättänyt, että lopettelen opintoni tältä erää. Olen kypsytellyt jo ajatusta pitempään ja päätöksen tehtyäni olo on ollut rauhallinen ja stressi on hävinnyt harteilta. Tällä hetkellä myös töitteni jatkuminen on epävarmaa. Jäänkö sitten ihan pysyvästi eläkkeelle? En millään haluaisi antaa periksi, vaikka sisimmässäni tiedän, että kun... Continue Reading →

0

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑