Kategoria: skitsoaffektiivisuus

Skitsoaffektiivisen häiriön ABC

Skitsoaffektiivista häiriötä voi yksinkertaistaen kuvailla yhdistelmäksi skitsofrenian ja mielialahäiriön oireita. Sairaus on jaksoittainen ja skitsofrenia- sekä mielialaoireet esiintyvät saman sairausjakson aikana, osan ajasta päällekkäisinä. Skitsofreniaoireet esiintyvät sairausjakson kuluessa myös itsenäisinä; tästä muodostuu ero skitsoaffektiivisen häiriön ja psykoottisten mielialajaksojen välille, jälkimmäisissä kun psykoottiset oireet esiintyvät ainoastaan yhdessä mielialaoireiden kanssa. Skitsoaffektiivinen häiriö on jonkin verran harvinaisempi psykiatrinen... Continue Reading →

0

Piilossa vai julkihullu?

Persoonallisesti pihalla Olin tiennyt olevani erilainen kuin muut jo teini-ikäisestä saakka. Erilaisuuden tarkempi laatu ei oikein ollut minulle valjennut, mutta sisäiseen maailmaani se kiistatta liittyi. En kuulunut isompiin joukkoihin, vaan ainoastaan satunnaisesti matkani varrelle osui hengenheimolaisuutta. Enimmän aikaa olin outolintu. Persoonallinen, joku diplomaattisesti luonnehti; pihalla, joku toinen hieman tylymmin. Luovin vuosikaudet vältellen taiten kohtaamisia minkään... Continue Reading →

0

Skitsoaffektiivinen elämäni

Kohtaaminen hämärässä Olen viisivuotias, kun näen demonin ensimmäistä kertaa. Se seisoo keskellä olohuonettamme. Se on harmaa, pienen aikuisen kokoinen, ja sillä on punaiset silmät. Niillä se tuijottaa minua. Rääkäisen kauhusta ja juoksen karkuun. Vanhemmat säikähtävät huutoani ja tarkastavat olohuoneen, mutta eivät löydä sieltä mitään poikkeavaa. Suhtaudun olohuoneeseen skeptisesti pitkän aikaa. Kohtaaminen auringossa Palaan kotiin koulusta... Continue Reading →

0

Tampereen kuningatar

Kävelen rauhallisen ylväästi alas Tuomiokirkonkatua. Askeleni ovat arvokkaan kuninkaalliset. Tylsät tavikset ehkä luulevat, että minulla on ylläni verkkarit, mutta oikeasti minulla on kullanvärinen juhlapuku, valtikka, loistelias kruunu ja yhtä loistava kultainen viitta, joka laahaa perässäni pitkin katua tahriutumatta pölyyn. Luon suopeita katseita alamaisiini. Rakastan teitä! Olen teidän hyvä kuningattarenne. Tampereen kuningatar. Minulla ei ehkä ole... Continue Reading →

0

Hiilikaivoksessa

Ahdistunutta odotusta Olen raskaana ja hyvin väsynyt. Nukun todella paljon. Minua masentaa ja tulevaisuus suorastaan hirvittää minua. Olen mielestäni ruma ja valtava valas turvotuksineni ja raskausarpisine, jättimäisine vatsoineni. Inhoan peilikuvaani ja olotilaani. En ole nauttinut raskausajasta minuuttiakaan. Äitiyspoliklinikan odotushuoneen naistenlehdissä on imeliä artikkeleja odotuksen onnea hehkuvista äideistä. Mitä hiton hehkumista, tämähän on yhtä helvettiä! En... Continue Reading →

0

Lääkärin vastaanotolla

Mieleltään sairastuneiden ihmisten fyysiset vaivat jäävät useammin hoitamatta kuin terveiden, näin sanotaan, eikä kurja tilanne välttämättä ole sairastuneen vika ollenkaan. Jopa lääkärit katsovat joskus potilaitaan stigman tahrimin lasein, eivätkä ole nähdä psykiatrisen diagnoosin ohitse, vaikka heidän jos keiden pitäisi tietää paremmin. Eräänä keväänä sain kasvoihini ruusun. Olin kuumeinen ja kipeä, ja kasvoni hohtivat helakanpunaisina. Hakeuduin... Continue Reading →

0

Hevoshullu

Pianon äärestä talikon varteen 14-vuotiaana sain tarpeekseni pianonsoitosta. Minulle osui opettaja, jonka kanssa en kerta kaikkiaan tullut toimeen. Hän piti minua lahjattomana eikä epäröinyt sanoa sitä ääneen. Hän yritti tehdä minusta pikkusievää ja naisellista esiintyjää, vaikka olin niihin aikoihin melko sukupuoleton, varsamaisen kömpelö, epävarma teini ja vihasin esiintymistä. Hän koetti opettaa minulle, kuinka kävellään viehkeästi... Continue Reading →

0

Kaksi stigmaani

Nuori, juopunut hullu Olen 17-vuotias, vihaan ja halveksin maailmaa ja koen olevani täysin yksin. Minulla ei ole enää ketään. Synkeyteni puhkeaa aivan uudenlaiseen kukoistukseen, kasvattaa vimmaisia mustia kukkia tahroiksi mieleeni. Syksy on yönpimeä, säkkipimeä, ei tähtiä, ei lunta. Hajoan osaksi sitä kaiken nielevää pimeyttä. Juon humalahakuisesti aina kun se on mahdollista ja olen harmissani siitä,... Continue Reading →

0

Sinä olet ihan normaali

Lapsella on paljon kysymyksiä. Niihin on kohteliasta vastata – ja olla vastatessaan rehellinen. Jotkut kysymykset liittyvät mielen sairauteen, eikä niiden kohdalla sovi tehdä poikkeusta. Haen lapsen päiväkodista kotiin. Muut hakijat ovat tulleet töistä. Minä olen ollut koko päivän kotona.Lapsi: Äiti! Miksi et käy töissä niin kuin muiden lasten vanhemmat?Minä: Pääni on sillä tavalla rikki, ettei... Continue Reading →

0

Vuosijuhla

Täytit äskettäin 30 vuottaoi mieleni sairaus,jännittävä seuralaiseni,vihattuni ja rakastettuni;olet hyvässä aikuisen iässä,piinani, lahjani. Laulan sinulle onnittelulaulunhiukan myöhässä,mutta ei se haittaa -et ole menossa minnekäänkotoasi, minusta,ja juhlat voi pitää tänäänkin.Kuuntelet.Onko tuo hymy? Voikohulluuden hymyyn vastatarauhallisin sydämin? Olet tyyni,taivasta peilaavapiraijalampi, ja minäkasvan puita rannoillasi.Olet kaunis ukkospilvi etäällä,ja minä purjehtija;olenko huolissani? Sinun kätesi minun kädessäni.Kumpikaan ei taluta toistaan.Iho... Continue Reading →

0

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑