Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta.
Olen 24-vuotias. Sairauden kanssa olen paininut kohta kuusi vuotta, mutta silti sen kanssa oleminen tuntui vuosia vaikealta. Koen omalla kohdallani sen johtuneen riittämättömästä tukiverkostosta sekä vertaistuen puuttumisesta. Kokeilin yhtä vertaistukiryhmää pian diagnoosini jälkeen, mutta en kokenut saavani sieltä juurikaan mitään irti. Isoimmat syyt olivat ryhmän keski-ikä, joka oli tuolloin kaksi kertaa oma ikäni sekä aivan erilaiset elämäntilanteet.
Kävin kiltisti koulua, puolen vuoden terapian ja söin lääkkeet. Säännöllinen hoitokontakti piti pakkaa kasassa, mutta silti tuntui, että jotain puuttui. Olin noihin aikoihin täysin yksin sairauden kanssa hoitokontaktien ulkopuolella. Mieltä vainosi ajatus siitä, etten sovi mihinkään. Koin myös olevani huonolla tavalla hyvin poikkeava ja tasapainoton. Arki oli sinnittelemistä aamusta iltaan katsoen lasi-ikkunan takaa, kun muut menevät eteenpäin.
Aloitin Aallonmurtaja- hankkeen vapaaehtoisena elokuussa 2023. Toivoin, että nuorille suunnatun hankkeen kautta voisin vihdoin saada sen puuttuvan osan, jota olin jo diagnoosini alkuajoista asti kaivannut. Varovasti untuvikon askelin tarjosin apuani hankkeen eteen. Liityin nuorten suosiossa olevan Discord- sovelluksen kautta hankkeen keskustelukanavalle. Jo muutamien keskusteluiden ja ensimmäisten yhteisten teematuokioiden jälkeen olin saanut kokea kuuluvuuden tunnetta, jota olin niin kipeästi etsinyt vuosien ajan.
Vertaistuen myötä olen alkanut vasta nyt oppimaan elämään sairauden kanssa. Aiemmin koitin sulkea sen ahtaaseen kaappiin ja pakottaa pysymään siellä. Nyt pystyn jopa ääneen sanomaan, että olen kaksisuuntainen. Enää ei tarvitse hävetä, sillä tiedän, etten ole yksin. Muiden nuorten läsnäolo on auttanut aivan uudella tasolla käsittelemään asiaa, ja kokemusten jakaminen on tuntunut painon pois ottamiselta harteilta.
Aallonmurtaja- hanke on toki tuonut muutakin kuin vertaistukea! Näin työttömänä päivät ovat välillä pitkiä ja sulautuvat helposti yhteen. Vapaaehtoisena saan kuitenkin sisältöä ja virikkeitä päiviini. On ihanaa, kun on syy nousta sängystä. Olen päässyt myös tekemään asioita, joista nautin, mutta joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuuksia. Kohdallani tämä tarkoittaa kuvituksia ja graafisen suunnittelun töitä.
Olisin nuoremman itseni ja muiden nuorten vuoksi toivonut, että vastaavia hankkeita ja tahoja olisi ollut enemmän silloin. On kuitenkin hienoa, että tällainen helposti lähestyttävä ja matalan kynnyksen hanke on nyt olemassa. Olen kiitollinen siitä, mitä hanke on minulle antanut ja odotan innolla, mitä kaikkea vielä keksimme!
Hankkeesta lisää Aallonmurtajien nettisivuilta!
Nemi S.
Mielen mainingeista 
Jätä kommentti