Innostuin pienemmältä paikkakunnalta Poriin muutosta, uuden työn löytämisestä ja elämästä ylipäätään. Viikossa kahdessa hommat oli hoidettu. Kaikki siis uusiksi!
Töissä kehuttiin, kannustettiin ja palkittiin, menin innolla sen syövereihin. Löysin ihania ihmisiä ympärilleni. En kyllä muista koska, mutta työ alkoi mittareillaan ja nopea tahtisella työskentelyllä uuvuttaa. Uupumus. Masennus. Tuli pidempi, itseasiassa pisin sairaslomani. Syksy 2019.
Mikään ei liikuttanut, olin turta. Välillä sain itkettyä, tai hymyn pilkahduksen kasvoilleni. Nukuin 16-18 tuntia päivästä. Menin kuitenkin esimerkiksi risteilylle osan silloisten työkavereiden kanssa. Muistan, kun työkaverini kysyi illan aikana, mikä fiilis, 1-10? Vastaukseni oli 2. Ennen positiivinen ja eläväinen minä olin poissa, pelkkä kuori jäljellä.
Kun palasin osasairauslomalla töihin 2020 alkuvuodesta, yövuorot, vaikka niistä pidinkin ja pidän edelleen, otettiin minulta pois. Tämä oli myös syy, miksei (onneksi) työsopimustani enää 1,5 vuoden jälkeen jatkettukaan.
Työtön
Oli kevät 2020. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työtön vailla tekemistä.
Tylsää ei tullut, olihan minulle tullut usea tuhat euroa lopputiliä ja liiton rahatkin paukkuivat tilille. Se oli yksi hujaus ja kaikki olikin käytetty. Meninkin te-toimiston kautta Citymarketissa hyllyttämään hyllyjä, lyhyitä päiviä kylläkin.
Tässä kohtaa minulle oli jo myönnetty kuntoutusraha Varmasta, kunhan löytäisin minulle sopivan alan ja työkokeilun, asiat lähtisi rullaamaan.
Nuoret olivat edelleen ammatillisesti tulevaisuuden näkymässä, sitten ideoitiinkin kuntoutuskumppanin kanssa nykyinen polkuni. Varma kyllä kyseenalaisti päätöstä, mutta olin päättäväinen, sekä toiveikas omasta jaksamisestani. Lääkärikään ei nähnyt ongelmaa urasuunnitelmassani.
Olin Porin nuorten työpajalla työkokeilussa ja jaksoin hyvin. Koitin kaksi kertaa hakea toiseen opistoon tälle samalle linjalle. Ikävä kyllä koin syrjintää mielenterveyteni takia, enkä päässyt kummallakaan kerralla sisään. Ensi yrittämällä Treduun kuitenkin pääsin, psykologiset testit ja haastattelu ja kaikki. Saman vuonna vielä, kuin aikaisemmat kokemukset toisesta opistosta.
Kohtalo
Oi että olin onnellinen! Tämä tuntuu edelleen kohtalolta, sillä olen kuullut toisesta opistosta paljon muuta, kuin hyvää. Tredu sen sijaan on kohdellut minua paremmin kuin hyvin.
”koin syrjintää mielenterveyteni takia, enkä päässyt kummallakaan kerralla sisään”
Olin myös muuttanut loppuvuodeksi 2020 muutamaksi kuukaudeksi peräkylälle, mummolani pihassa olevaan mökkeröön. Säästääkseni rahaa ja maksaakseni osamaksuja ja luottoja pois. Sain kuin sainkin kaikki maksettua, mutta säästöön ei hirveästi kerennyt saamaan, kun yllättäen löysinkin unelmieni (kalliin) vuokra-asunnon. Vuokra-asunto oli taas Porissa, kivalla alueella. Pikavippi perheenjäseneltä, jotta sain asunnon takuuvuokran ja huonekalut hommattua. Myinhän siis aikaisemmin melkein koko omaisuuteni parissa viikossa pois, enhän minä mitään omaisuutta tarvinnut!
2021 kevät. Kävin koulussa, töissä ja makselin kaikkea kertyvää jälleen pois. Kesällä tein töitä niin, että alkusyksystä jäin pakkolomalle, jottei kuntoutusrahani katkea. Elin ja tuhlasin kaiken minkä ansaitsinkin. Mikä oli paljon.
Loppuvuodesta huomasin taas meneväni liikaa miinukselle, muutin halvempaan asuntoon ja otin pankista lainan kertyneitä osamaksuja varten. Taas niitä vaatteita, koruja, ulkona syömistä. Ruokaan on Porissa asuessani mennyt rutkasti rahaa.
Koen olevani hyvässä asemassa, sillä luottotietoni olen aina pitänyt puhtaana, kiikun kaakun, mutta olen. Maksan aina ensin vuokran ja laskut, vaikka laskun päivämäärä olisi vasta parin viikon päästä, maksan sen heti pois. Sitten ”vasta” tuhlailen.
Nykyhetki
Nyt ollaankin jo tässä vuodessa, 2022! Innoissani koulusta, harjoittelusta ja tulevaisuudesta. Harjoittelussani keskityn suurimmaksi osaksi nuoriin, sillä harjoittelun aihe sen vähän rajaa. Suunnittelen ja luon erilaista sisältöä eri kanaviin, mihin mielelläni otan ideoita ja rikoskumppaneita! Harjoitteluni kestää huhtikuun puolelle.
Koulua on keväällä enää muutama hassu päivä ja sitten onkin pitkä kesäloma. Jotain toki täytyy kehitellä Varman puolesta kesäkuuksi. Syksyllä muutama koulupäivä ja vielä viimeinen harjoittelu. Sitten pitäisi olla valmis. Valmis mihin? Se jää nähtäväksi.
Rakkauselämästä en huomannut sen enempää väliin kirjoitella, mutta olin vuosia avioeron jälkeen sinkku. Välillä taipailin vähän liikaakin, välillä en yhtään. Välillä tunsin liikaa, välillä ei ketään liikuttanut mitenkään minua suuntaan tai toiseen. Halut sen sijaan ovat suurimmaksi osaksi olleet suuremmat kuin olemattomat.
Puoli vuotta sitten löytyi sattumalta nykyinen kumppanini. Hän tuli vain kahville. Hänhän ei edes hakenut muita kuin ystäviä, siksi en pistänyt odotuksiani korkealle. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Naurahdinkin ystävilleni, että semmonen pikkupoika on kahville tulossa. Kuinkas kävikään.
Olen päätynyt huomaamaan, kuinka kypsä ja tasapainoinen hän osaa olla minuun verrattuna. Kuinka luotettava ja järkkymätön tuki hän on, aina kuunnellen ja lohduttaen ”ei mitään hätää rakas, mä oon tässä”. Olen kiitollinen, että olin kauemman aikaa yksin ja tapasin monia ihmisiä, sillä nyt tiedän kuinka harvinainen hän on. Ainutlaatuaan, niinkuin meistä jokainen.
Pääsimme myös mahtavalle, parisuhdekeskus Kataja ry:n järjestämälle, solmuja suhteessa-kurssille. Tarkoitus on käydä läpi suhdettamme, toistemme menneisyyttä ja yhteistä tulevaisuutta, nimetä solmumme ja työstää sitä aukinaiseksi. En halua, että ymmärrätte väärin. Meillä on vallan ihanaa näinkin, mutta miksei työstää haasteita ja kasvaa yhdessä, yhteistä päämäärää kohti?
”ei mitään hätää rakas,
mä oon tässä”
Rakkaus itseäni kohtaan on herännyt pikkuhiljaa, sanoisin vuoden kahden aikana. Olen herännyt siihen, kuinka välillä puhun itselleni rumasti. Korjaan sen ja kehun. Kannustan ja motivoin niinkuin tekisin ystävälleni. Koitan olla lempeä ja armollinen. Näistä haluan puhua enemmänkin teille.
Kuten tekstistä voi rivien välistä lukea, olen kärsimätön, herkkä ja äkkipikainen. Olen myös avoin, rohkea, ennakkoluuloton ja toiveikas.
Voi kun voisin kuulla teistä kaikista keitä te koette olevanne, kirjoittakaa ihmeessä kommentteihin itsestänne pieniä pilkahduksia edes!
Josefina M.
Mielen mainingeista 
Jätä kommentti