Pyrin aina rohkaisemaan kaikkia musiikkiharrastuksen pariin
Toiminnallinen kuntoutus osa 2: Musiikki kuntoutumisen tukena
Sairaus ja minä
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Löysin samankaltaisten seuraan
Olen tehnyt Suomen Moniääniset ry:lle kansikuvia vuosien 2014 ja 2022 välisenä aikana. Olen ollut aina kiinnostunut kuvitustöistä. Opiskelin työväenopiston verkkokurssilla Kuvittamisen perusteet -kurssia viime vuoden talvena koska oli aikomuksena etsiä kuvitustöitä. Etsinkin niitä eri puolilta erilaisista yhdistyksistä. Törmäsin Kaksisuuntaiset ry:hyn googlettamalla mielenterveysyhdistyksiä. Kiinnostuin heti kun kyseessä oli myös skitsoaffektiivistä häiriötä sairastavien yhdistys. En ollut aiemmin... Continue Reading →
Onko työkyvyttömällä ihmisarvoa?
Sairastuin ja menin ensimmäistä kertaa psykoosiin vuonna 1993 kun kävin Vapaata Taidekoulua. Sen jälkeen olin enemmän ja vähemmän sairaalassa. Vanhempani eivät jotenkin ymmärtäneet minua - eihän tyttäressä voinut olla mikään vialla. Samalla he kokivat salaa syyllisyyttä siitä, huomasin. Ajattelivat että olen särkyvää posliinia, pitivät salassa asioita, kuten sen että äidilläni oli keuhkoahtaumatauti. Kun äitini kuoli... Continue Reading →
Toiminnallinen kuntoutus, osa 1: Lautapelit kuntoutumisen tukena
Pelikerhon alku Olinpa tässä päivänä muutamana kirpputorilla, jossa minulla oli viikonloppuaamuisin tapana käydä haahuilemassa. Huomasin myyntipöydällä mielenkiintoisen näköisen pahvilaatikon, siinä luki: Talisman - mittele voimiasi demonien kanssa. Ajattelin senaikaiseen, tyypillisen uhkarohkeaan, tapaani että voisihan sitä muutaman erän ottaa! Vähänpä osasin arvata, että tästä ensimmäisestä lautapelistä kasvaisi minulle uusi harrastus ja kokonaan uusi elämänvaihe. Ongelmana oli... Continue Reading →
Jos en yksin niin yhdessä
Ehkä en enää yritä parantua, sillä minä en parane. Mutta voin oppia elämään tämän kanssa. Ajattelin ennen kaiken järjestyvän ja minun järjestyvän. Kunnes olen alkanut ymmärtää, minä en järjestykkään. En kiipeä vuoren huipulle sanoen, se oli siinä ja tuuleta iloisena elämän helppoutta. Minä kiipeän vuorta, jossa ei ole huippua. Vuorella ei olla täydellisiä eikä onnistuta... Continue Reading →
Rimpuilua työmarkkinoilla
Työnhaku on kimuranttia, kun työkyky ei ole koko ajan ihan 100-prosenttinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Virallisesti te-toimiston kirjoilla olen kokoaikatyön hakija, täysin työkykyinen siis. Te-toimiston takia kokoaikaisia töitä on myös haettava riittävä määrä kuukaudessa. Itse saattaisin mieluiten toivoa osa-aikaista työtä, jossa tuntimäärä olisi kuitenkin melko lähellä kokoaikaista työtä. Näin ansiotkin olisivat vielä sillä tasolla että niillä... Continue Reading →
Itsemurhan tehneiden muistopäivä
Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Uskon, että useimmilla on joku tai joitakuita, joita tänään muistella. Yksikin itsemurha on liikaa. Silti niitä tehdään, ja vaikka itsemurhien määrä Suomessa onkin kaikkein pahimmista 1980-90-luvun taitteen ajoista kääntynyt laskuun, saadaan tänäkin vuonna maassamme noin 800 uutta murheellista uutista. Jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden on arvioitu tehtävän myös 20 itsemurhayritystä, joten... Continue Reading →
Miksi olen mukana yhdistyksessä?
Sain tietää yhdistyksen vertaisryhmästä muistaakseni netistä. Silloin ryhmä kokoontui Helsingin Pihlajamäessä. Monta kertaa yritin lähteä sinne, kerran olin jo melkein perillä, mutta käännyin takaisin. Jännitin ihan hirveästi. En muista oliko minulla jotain ennakko-odotuksia, ainakin pelkäsin kaikkien näkevän kuinka käteni tärisevät. Kun ensimmäisen kerran vihdoinkin uskaltauduin perille, en uskaltanut puhua mitään. Jännitin omaa puheenvuoroani. Onneksi vertaisohjaaja... Continue Reading →
Kuvantekijänä yhdistyksessä
Sain diagnoosin vuonna 2008 sairastettuani sitä ennen sairauttani tajuamatta 16 vuotta. Diagnoosi oli yhtä aikaa helpotusta ja hämmennystä tuova. Halusin löytää kaltaisiani. Tiesin kaksisuuntaisia olevan runsaasti, mutta miten saisin heihin yhteyden? Haeskelin tietoa netistä ja löysin yhdistyksen nimeltä Kaksisuuntaiset ry. Sillä oli ollut toimintaa vielä hieman aikaisemmin, mutta yhdistys oli suureksi harmikseni hiljentynyt. Vertaisuutta ei... Continue Reading →
Mielen mainingeista 