Yksin pimeässä

Istun yksin pimeässä.

En näe ympärilleni.

Tunnen kuinka sisälläni kuohuu

tiedän miksi, mutten ymmärrä.

Hapuilen ympärilleni,

osun välillä johonkin,

enkä tiedä mikä se on,

sillä se ei kerro

enkä minä uskalla paljastaa

sokeuttani.

Käteni ulottumattomissa vaistoan

voimakkaan energian,

en pääse lähelle tunnustelemaan

enkä päästä sitä lähelleni,

se on liian pelottavaa.

Kosketus puuttuu…

kiedon käteni ympärilleni suojaksi,

vaivun taas horrokseen

yksin pimeään.

Miksi en saa silmiäni auki.

Miksi en avaa suutani ja pyydä apua,

silloin kun sitä eniten tarvitsen.

-Sari N

Jätä kommentti

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑