Istun yksin pimeässä.
En näe ympärilleni.
Tunnen kuinka sisälläni kuohuu
tiedän miksi, mutten ymmärrä.
Hapuilen ympärilleni,
osun välillä johonkin,
enkä tiedä mikä se on,
sillä se ei kerro
enkä minä uskalla paljastaa
sokeuttani.
Käteni ulottumattomissa vaistoan
voimakkaan energian,
en pääse lähelle tunnustelemaan
enkä päästä sitä lähelleni,
se on liian pelottavaa.
Kosketus puuttuu…
kiedon käteni ympärilleni suojaksi,
vaivun taas horrokseen
yksin pimeään.
Miksi en saa silmiäni auki.
Miksi en avaa suutani ja pyydä apua,
silloin kun sitä eniten tarvitsen.
-Sari N
Jätä kommentti