Onko työkyvyttömällä ihmisarvoa?

Sairastuin ja menin ensimmäistä kertaa psykoosiin vuonna 1993 kun kävin Vapaata Taidekoulua. Sen jälkeen olin enemmän ja vähemmän sairaalassa.

Vanhempani eivät jotenkin ymmärtäneet minua – eihän tyttäressä voinut olla mikään vialla. Samalla he kokivat salaa syyllisyyttä siitä, huomasin. Ajattelivat että olen särkyvää posliinia, pitivät salassa asioita, kuten sen että äidilläni oli keuhkoahtaumatauti. Kun äitini kuoli vuonna 2003, en enää joutunut sairaalaan. Se yltiöpäinen sekoilu loppui siihen. Silti voin aika ajoin huonosti.

Sain diagnoosin skitsoaffektiivinen häiriö ja taudin kuvaan kuuluu että välillä voikin huonosti. Mielialat menee ylös alas.

Eläkkeelle pääsy vapautti

Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 2011, se oli kuin lottovoitto, sain alkaa maalaamaan täyspäiväisesti. Silti kun joku kysyy mitä teet, koen häpeää sanoa sitä että olen eläkkeellä.

Ystävissä on niitä jotka eivät ymmärrä. Vanhempani eivät ole enää elossa ja veljeni kyllä ymmärtää,  mutta enimmäkseen hän ymmärtää minun syöpääni. Olen sairastanut myös levinnyttä rintasyöpää vuodesta 2018. Vuonna 2016 leikattiin rintasyöpä.

Riitänkö tällaisena?

Koska olen työkyttömyyseläkkeellä, tunnen olevani huonompi kuin ne jotka käyvät töissä, oikeassa työssä. Vaikka olenkin taidemaalari, ei se aina riitä, sillä ihmiset ajattelevat että vain maalaan huvikseni (toki sitäkin) enkä ansaitse sillä rahaa. Näinhän se on mutta silti ottaa pannuun.

Sain diagnoosin skitsoaffektiivinen häiriö ja taudin kuvaan kuuluu että välillä voikin huonosti.

Ei se ole helppoa sairastaa. Vaikka jotkut niin luulevat koska en ole töissä. Teen kaikkea kivaa kun en jaksa paljon muuta. Siivoaminen on tuskaa. Ei vain kerta kaikkiaan ole aina voimia. Joskus vaan makaan ja kattelen telkkaria.

Silloin kun menee vähän lujempaa niin silloinhan sitä on into piukeena ja tekee vaikka mitä. Mutta on ne alamäet kuitenkin aina palauttamassa ruotuun. Minulla ei mene niin voimakkaasti ylä- ja alamäet, lievempänä mutta tiuhempaan, eikä sekään ole hyvä.

Maalaamisen lahja

En kyllä tiedä haluaisinko olla aivan terve, enkä tiedä saisinko samalla tavalla maalattua kun jos ei olisi tätä sairautta. Joku psykiatri sanoi minulle joskus niin että en välttämättä maalaisi jos olisin ilman tätä sairautta tai ainakaan tällä tavalla kuin nyt maalaan.

Eräs nimeltä mainitsematon kertoi minulle että kun nuorena piirsin hänen läsnä ollessaan, hän tuumasi että minulla on skitsofrenia. Voiko noin arvata? Piirroksesta? Kysynpähän vaan.

Sari N