Tule toimeen kaamoksen kanssa

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksot ovat monilla sidoksissa vuodenaikoihin. Marras-joulukuun pimeys, kylmyys ja märkyys on joillekin äärimmäisen haastavaa aikaa. Kaikennielevä masennus uhkaa vetäistä syvyyksinsä.

Kuulun itse näihin ihmisiin, joille kaamos on sitä riskialtteinta aikaa vuoden varrella. Olen koettanut etsiä keinoja, joilla pimeän ajan masentavaa vaikutusta voisi ennaltaehkäistä ja tulla sen kanssa toimeen. Jaan tässä hieman vinkkejä, joita on osunut vastaan – osa ihan virallisia lääketieteellisiä suosituksia ja osa ihan omia hassujakin hoksaamisia, joilla ei ole sen todistetumpaa tehoa.

Liikunta tuo luonnollista mielihyvää

Liikunta on ollut ykköskeino kaamosmasennuksen ehkäisykeinona, kun olen jutellut aiheesta psykiatrian erikoislääkärin kanssa. Liikunta muodostaa kropassa luonnollisia mielihyvähormoneja, ja auttaa sitä kautta torjumaan masennusta.

Mielestäni ihan kaikki liikunta on hyvästä, ja sellaista liikuntaa joka on itselle mieluisaa tulee harrastettua kaikkein todennäköisimmin. Kaikkien ei tarvitse tykätä juoksusta, kuntosalista tai ryhmäliikuntatunneista, vaan se oma juttu voi olla vaikka geokätköily tai keskiaikainen tanssi. Rima alhaalle ja liikuntapiirakat unholaan – jokainen liikeessä oltu minuutti on vain plussaa.

Se on vain kiinni varusteista

Ulkoilu tekee erityisen hyvää, varsinkin päivän ensimmäisinä tunteina ja valoisaan aikaan suoritettu ulkoilu. Suomen ilmastossa vaan nenän ulos pistäminen ei välttämättä houkuta, kun oven takaa avautuu milloin vaakasuoraa räntäsadetta, milloin hengenvaarallista peilijäätä ja milloin hengityksen salpaavaa paukkupakkasta. Mutta – vanhan totuuden mukaan: se on vain varustelukysymys.

Minä muistan edelleen viime talven lumikaaoksen ja järkyttävässä kunnossa olleet jalkakäytävät. Pelkästään kodin lähialueella liikkuminen oli työn ja tuskan takansa, koko kroppa oli kävellessä jatkuvassa jännityksessä kun sai pelätä liukastumista ja kompastella pitkin lumeen tamppaantuneita kinttupolkuja. Vannoin että seuraavalla kerralla kun tulee vastaava talvi niin olen varustautunut valmiiksi.

Kylmää vastaan ensimmäinen perusvaruste on kunnon takki. Talvitakkeja saattaa olla hyvä löytyä kaapista kaksikin, sillä +3 asteeseen ja -20 asteeseen tarvitsee aika erilaisen lämmöneristeen. Itse ostaisin tuhat kertaa mieluummin vain nättejä paitoja ja mekkoja, mutta lämpimälle kerrastolle, legginseille, pitkiksille tai pitkille kalsareille on oma paikkansa talvivaatekaapissa.

Kylmyyteen kuuluvat luonnollisesti myös hyvät hanskat, pipot ja kaulaliinat tai kaulurit. Toppahousut ovat hyvät kun alkaa olla pakkasasteita. Kengissä karvavuori tai villasukat salliva tilavuus ovat hyviä ominaisuuksia talvikylmällä.

Vermettä märälle ja liukkaalle

Vesi-, räntä- tai lumisateelta suojaamaan on erilaisia kosteutta pitäviä kuoritakkeja tai perinteisiä sadetakkeja. Housujakin saa osittain tai täysin vedeltä pitävinä. Kokoontaitettava sateenvarjo tai ohutta muovia oleva sadeviitta kulkee ensiapuna laukussa yllättävää sadetta vastaan, pitkävartinen jykevämpi sateenvarjo kotona on kestävämpi ja usein suurempi pinta-alaltaan.

Kengissä löytyy Gore-Texiä ja muita kosteutta pitäviä materiaaleja. Perinteisten kumisaappaiden kannattaa olla sen verran väljät että sisälle mahtuu villasukat, muuten pelkkä kumi voi olla aika kylmä materiaali.

Liukkaalla kelillä toimivat ovat kuulemma nastakengät. Näyttävät olevan hintavia, mutta viime talven painajainen sai ainakin minut laittamaan nämä tämän syksyn ostoslistalle. Irralliset kenkiin lisättävät liukuesteet tuovat myös jo jonkinlaista lisäpitoa. Oman kokemukseni mukaan liukuesteiden on hyvä olla napakan kokoiset, vähänkään liian isot luisuvat toistuvassa kävelyliikkeessä pois sijoiltaan.

Sauvakävelysauvat tuovat kävellessä hyvää lisäpitoa jäisille teille, vaikka ne voivat olla hankalat esimerkiksi bussiin tai ruokakauppaan mukaan otettuina.

Jotta liikkumaan ja ulkoilemaan tulisi todella lähdettyä, voi sosiaalinen paine olla paikallaan. Voit sopia säännöllisistä lenkeistä ystävän kanssa tai lähteä mukaan liikuntakurssille, jossa kokoonnutaan porukalla. Personal trainer se vasta tsemppaakin henkilökohtaisesti.

Ulkoilua on luonnonvesissä uintikin. Jotkut ovat kokeneet saavansa apua avantouinnista tai muuten vaan kylmissä vesissä uimisesta.

Vara-aurinko aamiaispöytään

Pitkän varusteurheilulistan lisäksi löytyy paljon muutakin kaamosmasennukseen tepsivää. Aamuisin käytettävä kirkasvalolamppu voi auttaa joitakin. Lampun voi sijoittaa esimerkiksi ruokapöytään aamiaisen ajaksi käytettäväksi tai vaikkapa toimistotyöntekijän työpöydälle.

Keskustele kirkasvalolampusta kuitenkin lääkärisi kanssa ennen laitteen hankkimista ja käyttöönottoa. Kirkasvalolampun kanssa pitää olla varovainen, sillä se saattaa laukaista manian tai sen lievemmän muodon eli hypomanian.

On olemassa myös herätyskellona käytettäviä sarastusvaloja, jotka lisäävät valon määrää herätyksen hetken tullessa käsille. Näillä ei tietääkseni ole varsinaista lääketieteellistä merkitystä – valon voimakkuus lienee paljon heikompi kuin kirkasvalolampuissa – mutta valoisaan makuuhuoneeseen herääminen pimeään verrattuna voi olla miellyttävämpää.

Jouluvalot tuovat myös valoa pimeyteen, olkoonkin että niilläkään ei liene mitään virallista piristävää tehoa. Jos joillakin on jouluvalot vielä pääsiäisenäkin, niin ei varmaan koskaan myöskään ole liian aikaista ottaa niitä käyttöön! Kynttilöilläkin voi tunnelmoida.

Matkaile – lentokoneella tai mielikuvituksessa

Jos kotimaan pimeys on kerta kaikkiaan ahdistava ja masentava, voi sitä lähteä pakoon lomamatkalle etelään. Tämä on toki hintalapultaan kalleimmasta päästä masennuksentorjuntakeinoja. Hiilidioksidipäästöt lienevät perusteltavissa terveysvaikutuksilla.

Nojatuolimatkailu voi jossakin määrin ajaa samaa asiaa. Tämä on tosin ihan oma keksimäni niksi kaamoksentorjuntaan, jolla ei tietääkseni ole mitään tieteellisesti todistettua tehoa.

Henkisesti voi kuvitella olevansa auringossa ja lämmössä, kun katsoo tropiikkiin sijoittuvia sarjoja tai leffoja. Konstit on monet. Ehkä päiväntasaajan maiden ruokien kokkailu voi auttaa. Joku on kokenut saavansa arkeen eteläistä klangia kuuntelemalla trooppisissa maissa tehtyä musiikkia, jossa on rennon leppeä vire.

Kaamosaikaan lähestyvä joulu voi myös tuoda lämmintä mieltä: mieti mitkä jouluperinteet ovat sellaisia jotka juuri sinä koet läheiseksi ja mistä voisi saada iloa. Joulu tulee joka tapauksessa, parempi liittyä juhlistajien joukkoon kuin inhota koko juhlapyhää sydämensä pohjasta.

Lääkitys kuntoon ja herkästi kontakti ammattiapuun

Silloin kun vakavampi masennus on oikeasti päällä, ei paljoa auta Gore-Tex-kengät kaapissa tai kirkasvalolamppu pöydällä. Jos tunnet mielialasi painuvan alas ja arjen jumittavan, ota herkästi yhteyttä hoitokontaktiisi. Alkaviin kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirejaksoihin on aina parempi reagoida tarpeeksi ajoissa eikä vasta sitten kun tilanne on kunnolla kärjistynyt.

Ole armollinen itsellesi. Jos kaamosaika menee sinnitellessä ja sohvalla suklaata syödessä, niin näin se vain meni tällä kertaa. Pimeä aika on raskas monille heillekin, joilla ei edes ole mitään psyykkisen sairauden diagnoosia. Voit myös koettaa palastella hankalaa ajanjaksoa lyhyempiin pätkiin: loka-marraskuun vaihteessa siirrytään talviaikaan, marraskuun alussa on pyhäinpäivä, sitten 6. joulukuuta itsenäisyyspäivä ja lopulta 21. tai 22. joulukuuta talvipäivänseisaus, jonka jälkeen päivät alkavat pidetä. Onnittele itseäsi, kun olet selvinnyt yhdestä välietapista.

Jos olet huomannut, että vuosi toisensa jälkeen syksyllä mielialasi muuttuu alavireiseksi, on mahdollista myös lääkärin kanssa sopia että lääkitystä nostetaan syksyllä ennaltaehkäisevästi. Mutta tämä on kirkasvalolampun lisäksi toinen sellainen asia, mistä ehdottomasti pitää sopia yksilöllisesti oman lääkärin kanssa eikä lähteä toteuttamaan omin päin. Toistuvia kaavoja mielialassa voi auttaa havaitsemaan mielialapäiväkirjan pitäminen.

Veera S

Mikä sinua on auttanut torjumaan kaamosmasennusta? Miten olet saanut pidettyä säännöllisestä liikkumisesta kiinni myös pimeään vuodenaikaan?