Ludwig van Beethoven syntyi ilmeisesti 16.12.1770 Bonnissa. Hänen isoisänsä oli viulisti, joka perusti vaimonsa kanssa viinakaupan. Sen uskollisimmaksi asiakkaaksi kuitenkin osoittautui vaimo, josta tuli alkoholisti. Myös Ludwigin isä Johann joi runsaasti hoitaakseen masennuspuuskiaan. Hän elätti perhettään laulajana.
Ludwigin kuudesta sisaruksesta vain kaksi pikkuveljeä eli aikuisikään saakka. Beethovenin tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä varmasti. Se kuitenkin tiedetään, että hänet kastettiin 17.12.1770. Tuohon aikaan lapset oli tapana kastaa syntymää seuraavana päivänä.
Isä Johann yritti tehdä Ludwigista Mozartin kaltaista lapsineroa, ja pakotti tämän soittamaan jo nelivuotiaana tuntikausia päivittäin. Ludwigin lapsuus jäi lyhyeksi. Koulussa Beethoven jaksoi viidennelle luokalle asti, jonka jälkeen isä patisti hänet entistäkin intensiivisempien musiikkiopintojen pariin. Koulussa Ludwig oli rauhallinen, haluton oppimaan, sulkeutunut ja epäsiisti.
Ensimmäisen kerran Ludwig esiintyi seitsemänvuotiaana. Hänen isänsä väitti häntä kuitenkin viisivuoriaaksi, jotta Beethoven vaikuttaisi vieläkin lahjakkaammalta. Yhdeksänvuotiaana hänet kiinnitettiin (tosin palkatta) cembalistiksi teatteriin. 14-vuotiaana hän sai paikan hovin urkuriksi 150 floriinin vuosipalkalla. Ludwig myös sävelsi. Sävellykset olivat niin vaikeita, ettei hän pystynyt soittamaan niitä pienillä käsillään.
Ludwigin ensimmäinen julkaistu sävellys oli hautajaiskantaatti vuodelta 1781. ”9 muunnelmaa Dresslerin marssista” oli seuraava. Sen painatti hänen opettajansa Christian Neefe. Ludwig oli silloin 11-vuotias.
1784 Beethoven ryhtyi antamaan tunteja. Hänen isänsä ääni oli pillla, ja äidin terveys heikkeni. Ludwigin lapsuus oli mennyttä. Beethoven tutustui Von Breuningin perheeseen, ja alkoi antaa soittotunteja heidän kahdelle lapselleen. Beethovenilla oli tapana ihastua naispuolisiin oppilaisiinsa, ja näin kävi nytkin. Lapsista vanhempi, Eleonoora, oli Ludwigin ensirakkaus. Heidän äitinsä opetti hänelle antiikin kirjallisuutta. Von Breuningien luona Ludwig oli suojassa perheensä aiheuttamilta paineilta.
16-vuotiaana Ludwig matkusti Wieniin toiveenaan päästä Mozartin oppilaaksi. Ei kuitenkaan tiedetä, kohtasivatko mestarit koskaan toisiaan. Ludwigin äidin tuberkuloosi paheni, ja Beethoven joutui palaamaan kotiin. Hänen äitinsä kuoli vuonna 1787. Tässä vaiheessa Ludwig mainitsee ensimmäistä kertaa syvän masennuksen. Neljä kuukautta tästä kuoli Ludwigin seitsenkuukautinen sisar. Hänen isänsä juominen paheni. Ludvig sai puolet isänsä eläkkeestä oikeuden päätöksellä käytettäväksi perheen elättämiseen. Lisäksi hän sai palkkansimmäistä kertaa hoviorkesterin viulistina. Kun Beethoven lopulta palasi Wieniin, Mozartkin oli jo kuollut.
Wienissä Ludwigia opettivat muun muassa Joseph Haydn ja Antonio Salieri. Wieniin pysyvästi muuttaneen Beethovenin apuraha lakkautettiin, mutta hänellä oli jo tukijoita Wienin salongeissa. Hänen isänsä kuoli 18.12. 1792. Hänen eläkettään ei lakkautettu, vaan tuplattiin. Ludwigin maine kasvoi, ja 1790-luvulla hän oli Wienin menestynein vapaa säveltäjä. Hän ei enää koskaan palvellut hovissa.
Keväällä 1797 Ludwig sairastui pilkkukuumeeseen, joka jätti elinikäiset jäljet. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt häntä. Ludwigin luona vieraillut tuttava mainitsi huoneen olevan sekamelskaisessa kunnossa, ja Ludwigin hiusten olleen sekaisin ja parran ajamatta.
Beethovenin kuulo alkoi heikentyä, ja se ymmärrettävästi huolestutti säveltäjää. Hän kokeili useita kuulolaitteita ja rohtoja, jopa manteliöljyä korvakäytäviin. Osa hoidoista pahensi tilannetta, ja osalla ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Hänen on epäilty sairastaneen syfilliksen tai kärsineen lyijymyrkytyksestä. Varmuutta asiaan tuskin saadaan koskaan.
VUonna 1799 Beethoven rakastui jälleen piano-oppilaaseensa. Tämän nimi oli Giuletta, ja Ludwig sävelsi tälle Kuutamosonaatin. He alkoivat suunnitella avioliittoa, mutta Giuliettan isä sanoi ei. Nuoret erosivat vuonna 1802.
Lääkärin suosittelusta Ludwig muutti useaksi kuukaudeksi Heiligenstadtiin, josta hän kirjoitti veljilleen kirjeen, jossa hän puhuu avoimesti siitä, miten vain taide pelasti hänet itsemurhalta. Hänellä oli vielä säveltämättömiä teoksia sisällään. Beethoven kokikin valtavan luomisvimman vuosina 1803-1812. Vuonna 1804 hän hyytyi, mutta keräsi voimia maaseudulla ja palasi takaisin Wieniin töihin. Nyt hän oli täyspäiväinen säveltäjä.
1804 Beethoven myös rakastui (taas) oppilaaseensa, joka kuitenkin pakeni maaseudulle Napoleonin armeijan lähestyessä Wieniä. Hänen siskonsa Therese kuitenkin jäi säveltäjän tueksi.
1809 Beethoven oli lähdössä kapellimestariksi Kasseliin, ja piti jäähyväiskonsertin. Hänen wieniläiset tuttavansa kuitenkin tarjosivat hänelle elinikäistä korkoa, ja Ludwig perui lähtönä. ”Elinikäinen” osoittautui valheelliseksi, sillä yksi maksajista pakeni Wienistä jo samana vuonna, ja kaksi muuta kuolivat vuosina 1812 ja 1816.
Beethoven muutti Wienissä 34 vuoden aikana 64 kertaa. Toisinaan hän sanoutui irti, ja toisinaan hänet irtisanottiin. Onnettomien ihmissuhteiden jälkeen Ludwig lopetti perheenperustamishaaveet ja keskittyi säveltämiseen.
Vuodesta 1713 vuoteen 1719 Ludwig van Bethoven ei ollut kovin tuottelias. Hänellä oli neljän vuoden tekijänoikeustaistelu erään soittimen keksijän kanssa. Vuonna 1715 hänen pikkuveljensä Caspar kuoli jättän jälkeensä pojan, Carlin. Hänestä syntyi ankara holhoustaistelu Ludwigin ja Carlin äidin Johannan välllä. Lopullisesti asia selvisi vuonna 1819, kun oikeus määräsi pojan Ludwigille ja opettajalleen Karl Peterille huollettaviksi.
Vuonna 1826 Karl yritti itsemurhaa ampumalla. Syyksi hän kertoi poliisille, että hänen setänsä rääkkäsi häntä liikaa. Beethoven seurasi tarkkaavaisesti pojan toipumista. Hän palasi pojan luota joulukuussa avovaunuissa, ja sairastui keuhkokuumeeseen. Hänellä diagnosoitiin myös vesipöhö ja keltatauti. Hänen epäillään kärsineen myös maksakirroosista. Beethovenin kauhuksi Karl liittyi armeijaan. Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin Ludwig van Beethoven vaipui koomaan ja kuoli kaksi päivää myöhemmin.
Mielen mainingeista 
Vastaa