Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Ajatukset ei voi satuttaa

Ne hiipii aina salakavalasti kylään, Ne on synkkiä, mustia, sotkuisia valheita, mutta kuitenkin niin uskottavia. Ne kietoo minut lankoihinsa ja alkaa kiristää. Henki salpautuu, sattuu vaikka eihän sanat voi satuttaa, miten sitten omat ajatukset? Ne aloittaa jostain ihan pienestä asiasta ja kasvattaa taimesta puun. Kuusen, sen havut pistelee. Yksikin loppuun hiomaton sana joltakulta ja mietit mitä teit, miksi se on minulle nyt vihainen? Sana voi olla vaikka vain liian lyhyt vastaus: OK. Mitä se sillä tarkoittaa? Et kuitenkaan kehtaa kysyä.

Yleensä pakkoajatukset pesivät jo valmiiksi kuokittuun maahan. Minulla saattaa siis olla pohjalla masennusta tai sekamuotoinen jakso, ja siihen päälle olen yksin ja päiväkin on ollut huono. Se ei paljon kylvettyjä siemeniään siihen enää tarvitse, että täysi katastrofi päässäni on valmiina. Silloin itku on herkässä. Ensin tulee ajatus, että olen itse täysi paska. Sen jälkeen lisää bensaa liekkeihin ajatukset: en ansaitse mitään tai ketään, edes olla täällä. Mun pitää kuolla pois. Ne on sellaisia ajatuksia jotka vaan on ikäviä ja jotka menee ajan kanssa ohi. Niille minä en oikein voi mitään ja vaikka ne pahan mielen tuokin, en yleensä provosoidu niistä liikaa.

Ajatukset jotka koskettavat ystäviä ja läheisiä ovat minulle ne pahimmat. Kaikki vihaavat minua, ei kukaan halua minua lähelleen, minun kanssani ollaan vain hyödyn takia.. Lista jatkuu ja jatkuu. Se kun alat ajatella läheisistäsi ja ystävistäsi kaikkea pahaa, satuttaa eniten ja mieleen tulee että olen huono ihminen. Miksi ajattelen niin, edes hetken ajan? Jälkeenpäin tiedostan, että nuo ajatukset ovat tulleet jostain syvemmältä itsestäni, ne eivät ole sitä mitä tarkoitan oikeasti.

Yritän päästä noista ajatuksista eroon parhaani mukaan. Useimmiten siihen auttaa keskustelu, tai ajatusten kirjoittaminen ylös. En kuitenkaan ole vielä keksinyt keinoa joka katkaisisi ajatuskulun sillä hetkellä kokonaan.

Mitkä ovat teidän lukijoiden keinot pakkoajatusten käsittelyyn tai pysäyttämiseen?


Salakavalii,
Ajatuksii matalii
Ne kietoutuu mun aivopiiriin
Mäkin vaan lietson niit
Ne käskee pitää turvan kii
Miten saan ne kuriin?
Vai kaadanko kupin nurin?
Terän turvin
Nukahdan ja nään painajaisunii
Aamulla kahvii
Mietin miks ajatukset mustat muhun pesii
Kohta ei tuu uusii kesii
Vielä pidän kii
En halua päästää irti.


– Tiia E –

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: