Elämän valttikortit

Vuonna 1980 Ahti Lampi lauloi Elämän valttikorteista. Vexi Salmen parodiaksi tarkoitettu iskelmä saavutti yllättävän suuren suosion. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuminen ei ehkä ole paras kortti elämäni korttipelissä, mutta omanlaisensa valttikortti se on, sillä se on tuonut elämääni uusia näkökulmia.

Pitää pelata niillä korteilla, jotka on sattunut saamaan.

Kliseinen vertaus elämästä korttipelinä on varmaan monelle tuttu. Jos mietitään elämää pelinä ja pelikortteja asioina, jotka vaikuttavat elämäämme, niin monet korteista ovat sellaisia, jotka vain satumme saamaan.

Olen syntynyt kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneen isän tyttäreksi. Joku saattaa ajatella, että mielensairaus on käteen jäänyt Musta Maija tai Pekka. Elämäni ei kuitenkaan perustu pelkästään tähän yhteen korttiin. Tämän kortin takia en ole hävinnyt elämääni. Sen myötä olen ehkä kokenut enemmän haasteita kuin sellaiset henkilöt, joiden on onnistunut saada käteensä täydelliset sarjat Hullunkurisia perheitä.

Elämänpeli

Menestymistä elämänpelissä voi jokainen arvioida vain omalta osaltaan. Kenenkään on turha arvostella minua niiden korttien osalta, jotka olen näyttänyt. Se, mitä teen muilla kädessäni olevilla korteilla, voi muuttaa kaiken. Minulla on edelleen mahdollisuuksia toteuttaa unelmiani ja asettaa itselleni tavoitteita. Jossain vaiheessa diagnoosin saatuani olin valmis vaihtamaan elämäni korttipakan, mutta en enää. Aika on tehnyt tehtävänsä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriöni on vain yksi kortti elämänpelissäni. Minä olen paljon muutakin kuin vain sairauteni. Vuosien kuluessa olen useasti pohtinut, miten paljon sairastuminen vaikuttaa minuun. Olen pohtinut, milloin toimijana olen minä ja milloin sairaus. Olen luonteeltani analyyttinen ja usein reflektoin omaa toimintaani väsymiseen asti. Psykiatrit ovat matkan varrella muistuttaneet minua useasti siitä, että olen edelleen minä.

Ei isänikään korttejansa valinnut. Hän sairastui jo nuorena, kun minä puolestani sain diagnoosini yli nelikymppisenä. Sitä, kuinka kauan oikeastaan olin sairastanut, ei osaa sanoa kukaan. Tavallaan isälläni oli paremmat kortit, koska hän sai apua sairauteensa nopeasti, kun minä taas puolestani menetin vuosia. Jos en olisi suhtautunut niin häpeillen isäni kortteihin, olisin voinut saada apua nopeammin.

Ei kukaan valitse sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tämä on sairaus, joka vain tulee. Aina se ei ole geeneistä kiinni. Monet kädessämme olevat kortit voivat vaikuttaa sairauden puhkeamiseen. Minullekin olisi voinut käydä niin, että sairaus ei olisi koskaan puhjennut. Mutta tekisin itselleni suuren karhunpalveluksen, jos nyt sulkisin kaikki ovet takanani ajatellen, että minun elämäni oli nyt tässä. Minulla piru vieköön on vielä kortteja käytettävänä!

Kuva Soikan Taidepäiväkirjoista

-Soikka-