Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta.
Syksy on kaunista aikaa. Niin mä sen aina olen kokenut. Viime vuosina mun pää vaan on ollut eriä mieltä mun mielen kanssa.
On ollut hankalaa lähteä ulos ovesta. Saan paniikkikohtauksia joka ikinen kerta kun valmistaudun lähtöön. Eikä siitä pelkästään syksyä voi syyttää, ei tietenkään.
Mun pää on ollut tällainen jo pidemmän aikaa ja niin paljon kuin mä rakastankin värikkäitä, pudonneita lehtiä, vesisateita ja ukkosta ja hämärässä loistavia katuvaloja, niin mielen se alkava kaamos vetää vaan entistä mustemmaksi.
Syksyssä on paljon ihania asioita. On kynttilöitä, sateen tuoksu, lätäköt, pumpkin spice latte (joko sitä myydään?) ihanan värikkäät puut, sekä lehtikasat.
Jos jaksaisin niin valokuvaisin paljon syksyisin. Jos vain jaksaisin lähteä ulos ja nauttia ilman selän särkyä tai jalan rasittavaa vihlomista. Niin tai niitä paniikkikohtauksia.
Syksyllä nautin silti eniten koko vuodesta olla ulkona. Se on ainut vuodenaika kun voi pukeutua vielä kevyesti mutta saat pistää kivan syystakin päälle. Pipo- ja huivikausikin alkaa siinä pikkuhiljaa.
Halloween on myös yksi lempijuhlistani, mutta tänä vuonna taitaa jäädä väliin niin Karmiva Karnevaali kuin Kekrijuhlatkin. Jos vain olisi helpompaa lähteä ulos..jos ja jos ja jos.
Halloweenissa on kuitenkin ihanaa se tunnelma, pukeutuminen ja koristelut, ja miksei pienet pippalotkin ystävien kesken. Nyyttärit esimerkiksi. Itsellä on ollut usein tapana leipoa kurpitsapiirakka ja tehdä esimerkiksi sormikeksejä (täsmennän: sormen muotoisia).
Kekrijuhlat taas vievät sinne vanhaan aikaan, olen kerran sellaisiin päässyt osallistumaan ja siellä mm. lausuttiin vanhoja runon tapaisia tulen ääressä, sekä oli kummitustarinoita ja kummituspolku metsässä.
Silloin kun pystyn keskittymään lukemiseen niin ideaali päivä sille olisi syysmyrsky, lasitetulla parvekkeella hämärässä valossa, viltin alle käpertyneenä, kissa jaloissa ja jotain lämmintä juoden.
Nyt yritän iloita syksystä sen miten kykenen. Pienikin sade kun kävelee johonkin, tai se kaikkein punaisin lehti maassa tuo edes ripauksen iloa.
Enjoy the little things.
– elokuvasta Zombieland –
Mieli mustana masennuksesta tekee kaikesta miljoona kertaa vaikeampaa. Oma mottoni kuitenkin on: ”Enjoy the little things”, eli nauti niistä elämän pienistä iloista. Tämäkin on välillä vaikeaa muistaa, mutta oikeastaan ne pienet ilot usein löytävät sinut itse ja tuovat hymyn kasvoillesi.
Tiia E
Mielen mainingeista 
Jätä kommentti