Retoriikalla on merkitystä

Mieleltään sairastuneista ihmisistä käytetään usein nimitystä mielenterveyskuntoutuja. En pidä siitä sanasta. Emmekö me ole kunnossa? Olemmeko me rikki? Mistä mihin meidän tulisi kuntoutua? Emmekö kelpaa itsenämme, tällaisina?

Retoriikka on arvaamattoman voimakas vaikuttaja. Se muokkaa asenteita tiedostamattoman tasolla, salavihkaa. On paljonkin väliä sillä, millaisia sanoja valitsemme käyttää ja millaisia sanoja suostumme kuulemaan.

Ei ole sydänterveyskuntoutujia. Kyllä he ovat rehdisti ja suorasukaisesti vain sairaita, eikä siinä ole mitään kummallista. Ihmettelen, miksi mieleltään sairaankaan pitäisi olla terveyskuntoutuja, pinnistellä aktiivisesti päteäkseen, ollakseen yhdenvertainen ja arvokas, välttyäkseen olemasta ihmisroska, häpeällä tahrittu.

Sairaana ylenmääräinen pinnistely ei ole hyväksi, se on päivänselvää fyysisten sairauksien kohdalla. Mielen sairauksien suhteen tulisi noudattaa yhtäläistä armollisuutta, semminkin, kun pinnistely usein on tuloksetonta ja vain uuvuttaa, turhauttaa ja lisää ihmisen henkistä pahoinvointia.

Mielen sairauksista puolestaan käytetään monesti nimitystä mielenterveysongelma. Me sairastuneet tunnumme todellakin usein olevan ongelma – yhteiskunnalle. Se, miltä meistä itsestämme tuntuu, sivuutetaan usein.

Olisiko meillä niin suurta ongelmaa, jos yhteiskunta suhtautuisi meihin hyväksyvämmin? Mielen sairauksista koituva kärsimys on välillä hyvinkin riippuvaista ympäröivistä olosuhteista, asenneilmapiiristä, odotuksista ja vaatimuksista. Lempeämmässä ilmapiirissä sairas ihminen saisi olla rauhassa oma itsensä, tulla hyväksytyksi sellaisenaan.

Yhteiskunnassamme terve on yhtä kuin normaali. Mielen sairaudet ovat kuitenkin hyvin yleisiä ja tavallisia. Ne koskettavat luihin ja ytimiin saakka puolta kansasta jossain vaiheessa elämää, ja välillisesti vielä useampaa meistä. Ne ovat monelle osa jokapäiväistä arkea, ja niitä työnnetään aivan suotta retorisin keinoin marginaaliin.

Näen, että sairaan ihmisen pitäisi olla sen kummemmitta mutinoitta osa normaalien ihmisten joukkoa, olipa hän sitten fyysisesti tai psyykkisesti ahdingossa. Normaalin rajoja on syytä avartaa. Liian ahdas normaali sananmukaisesti ahdistaa suurta osaa ihmisistä!

Mieleltään sairaat eivät ole heitä, vaan meitä. Sanoitetaan elämä uusiksi!

Johanna K.

Haluatko mukaan kirjoittamaan yhteisöblogiamme?

Oletko Kaksisuuntaiset ry:n jäsen? Oletko hyvä kirjoittamaan? Onko se peräti intohimosi? Onko sinulla ajatuksia tai tositarinoita kerrottavana kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai skitsoaffektiivisesta häiriöstä? Haluatko tulla osaksi kirjoittavaa tiimiämme? Jos kaikki osui ja upposi, hienoa! Kokoonnumme ideoimaan virtuaalisessa työhuoneessamme Slackissa ja otamme mielellämme mukaan uusia kasvoja tuoreiden näkökulmien kera. Ilmoittaudu yhdistyksen sähköpostiin kaksisuuntaiset@gmail.com ja lähetämme sinulle kutsun Slackiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: