Ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään… Muutaman päivän kuluttua luetaan Turussa jälleen joulurauhan julistus. Joulurauha on mukava ajatus. Onko se todellisuutta meille kaksisuuntaisille ja skitsoaffektiivisille?
Monelle meistä poikkeamat rutiiniin saavat mielen levottomaksi. Kivatkin asiat ovat stressi. Useinkaan ei huomata ajatella, että ikävien asioiden lisäksi myös positiivinen stressi voi provosoida mielialajaksoja. Mieleltään sairastuneelle mahdollisimman tasainen, ennustettava elämä pitää mielenkin tasaisempana. Rutiinit luovat turvaa.
Suo mulle maja rauhaisa, ja lasten joulupuu… Jouluun, kuten muihinkin juhlapyhiin liittyy suuria toiveita, odotuksia ja tunnelatauksia. On toiveita rakkaiden ihmisten tapaamisesta ja viihtyisästä yhdessäolosta. Toiveita siitä, että pystyisi muistamaan läheisiä lahjoilla, syömään hyvin, kokoontumaan yhteisen pöydän ääreen – ja siitä julistetusta joulurauhasta.
Entäpä jos jouluun liittyvät odotukset ahdistavat? Moni meistä elää köyhyysrajan alapuolella. Mielen sairaudet tuovat usein mukanaan taloudellista ahdinkoa. Järjestäpä siinä yltäkylläistä joulua, jos jo tavallisesta arkielämästä selviytyminen tekee tiukkaa. Vaatii melkoista mielenlujuutta luovia läpi materialismia pursuavan, joulunpunaisena kimmeltävän loppuvuoden, jos oma elämä on valovuosien päässä mainosten kiiltokuvamaailmasta.
Tip tap, tip tap… Onko vauhti päällä? Virikkeitä on joka puolella ja ostovimma saattaa kutitella. Joulunalus on kiihdyttävää aikaa ja voi saada terveenkin rauhattomaksi, saati sitten maanikon. Virikkeiden vähentäminen on kaiken runsauden, kiireen ja huiskeen keskellä aikamoinen haaste.
Herkkua on siinä monenlaista… Jouluaatto koittaa ja kukaties päästäänkin notkuvan herkkupöydän ääreen, isomman tai pienemmän. Houkutuksia riittää. Huomattavan monella kaksisuuntaisella on päihdeongelma. Juhlapyhät ovat paha rasti sekä päihdeongelmaiselle että hänen lähipiirilleen. On aikaa, on tarjoiluja, on hyviä ja huonompia tekosyitä tarttua taas yhteen terästettyyn glögilasiin ja kaataa vielä yksi lasillinen viiniä lisää. Taas tarvitaan sitä jo mainittua mielenlujuutta.
Ken murheita muistaa nyt vois laulajan? Joulu voi olla erityisen vaikea yksinäiselle mielialojensa kanssa kamppailevalle. Odotukset yhteisöllisestä joulusta saattavat kirpaista, jos ystävät ja perhe ovat kaikonneet elämästä. Osa meistä viettää joulunsa yksin, eivätkä kaikki omasta halustaan. Toisille yksinolo on vapaaehtoinen valinta, mutta moni kaipaisi seuraa, yhteydenottoa, sosiaalista kontaktia. Yhdessä voimme paremmin, joulunakin. Voisinko juuri minä laittaa viestiä yksinäiselle?
Puheenjohtaja toivottaa kaikille yhteisöblogin lukijoille mahdollisimman hyvää joulua.
Johanna K
Mielen mainingeista 
Jätä kommentti