Sain diagnoosin vuonna 2008 sairastettuani sitä ennen sairauttani tajuamatta 16 vuotta. Diagnoosi oli yhtä aikaa helpotusta ja hämmennystä tuova. Halusin löytää kaltaisiani. Tiesin kaksisuuntaisia olevan runsaasti, mutta miten saisin heihin yhteyden? Haeskelin tietoa netistä ja löysin yhdistyksen nimeltä Kaksisuuntaiset ry. Sillä oli ollut toimintaa vielä hieman aikaisemmin, mutta yhdistys oli suureksi harmikseni hiljentynyt. Vertaisuutta ei sillä erää löytynyt.
Alkuvuodesta 2017 havahduin siihen, että Kaksisuuntaiset ry oli herätetty uudelleen henkiin. Minulla oli silloin hypomania, joten en aikaillut hetkeäkään, vaan heittäydyin saman tien mukaan yhdistyksen toimintaan niin täysillä kuin hypomaanikko vain voi, ja on aikamoinen pyörremyrsky ja voimanpuuska, trombi suorastaan, kun kaikki se pursuileva luova energia kanavoituu yhteen kohteeseen! Rakastuin kertaheitolla yhdistykseen kaikkine ihanine vertaisine ihmisineen.
Logosurinaa
Kuvapinnan täyttäminen tavalla tai toisella on ollut minun juttuni pienestä lapsesta saakka. Olen tehnyt taidetta koko ikäni ja saanut nuorena taiteellis-teknillisen koulutuksen. Maisema-arkkitehdin työtä en tosin ole tehnyt enää ikuisuuksiin, mutta taiteelliset kyvyt ja esteettinen näkemys eivät kuole mihinkään, olipa titteli sitten hiukan jo hämähäkinseittien verhoama ja melkein itseltänikin unohtunut.
Totesin välittömästi, että yhdistys tarvitsee logon ja vahvan kuvallisen ilmeen – ja ryhdyin lempipuuhaani, täyttämään kuvapintaa. Logo syntyi parin kiihkeän luovan päivän kuluessa. En joutunut suuremmin pohdiskelemaan ja aprikoimaan, vaan taiteellinen flow ryöpsäytti logon kynästäni ilmoille tuosta noin vain, ja siitä tuli niin hyvä ja osuva, että vieläkin välillä ihmettelen, teinkö sen todella itse.
Keksin myös muuta kuvallista tunnusmerkistöä. Piirsin aallonharjalla purje liekehtien keikkuvan maniaveneen ja tyvenemmässä tummassa vedessä masennusveneen vailla tuulta purjeessaan. Mielen maininkeja!
Vanhoja ja uusia taitoja
Olen vuosien varrella tehnyt valtavan määrän kuvia lukuisilla eri tekniikoilla ja valokuvannut myös paljon. Syntynyttä aineistoa on ollut kätevä hyödyntää yhdistyksen hyväksi. Opin muinoin työelämävuosinani käyttämään näppärästi kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmia, ja niistäkin taidoista on ollut paljon iloa yhdistystoiminnassa. Yhdistyksen toiminnasta kertovat mainokset, tiedotteet ja muut visuaalisesti vaikuttavat tuotokset syntyvät helposti, kun kuvamateriaalia on runsaasti valmiina takataskussa ja tekniikka sen muokkaamiseksi on hallussa.
Näin työkyvyttömyyseläkeläisenäkin voi vielä oppia rajattomasti uusia asioita kuvantekemisestä. Yhdistysaktivismini kuluessa olen mm. opetellut tekemään videoita, ja sen harrastuksen sivutuotteena Kaksisuuntaiset ry on saanut oman Youtube-kanavan.
Yhdistysaktivismin vimma ja tunku
Miksi olen edelleen menossa mukana? No, yksi asia johti toiseen, ja päädyin yhdistyksen puheenjohtajaksi, ja sitä hommaa olen nyt tehnyt toista vuotta! Kuvallisen aktiivisuuden lisäksi olen siis jotenkin onnistunut kerrassaan haksahtamaan yhdistyksen yleisaktiiviksi. On ollut hienoa kokea olevansa tarpeellinen ja arvokas osa tätä voittoa tavoittelematonta, yleishyödyllistä yhteisöä. Kuviakin toki teen, edelleen.
Vertaisuuden kokemuksella on suuri merkitys yhdistystoiminnassa pysymiseni kannalta. On yhdistyksiä, ja sitten on tämä rakas yhdistys, ja sen mahtavat tyypit.
Johanna K
Mielen mainingeista 
Vastaa