Opinnäytetyö osuuden päätös

Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, mutta koska kärsivällisyyteni on aika rajallista ja hyppään joka viiden minuutin päästä tekemään jotain muuta, niin blogin kirjoitus on minulle sopivampi vaihtoehto. Kirjoitustaidossa on petraamisen varaa, mutta näin itseterapian muotona tämä varmasti menettelee. Ajauduin opiskelemaan sosionomi yamk opintoja ehkä hypomanian pyörteissä, koska toiset alat mitkä hain olivat sisustus suunnittelija ja sisustaja, joka käytännössä siis tekee remppahommia, joissa minä en ole ollenkaan hyvä. En ole koskaan myöskään kokenut olevani omalla alallani toimiessani sosionomina useamman vuoden. valmistuin jo vuonna 2000. En ole sosiaalinen, enkä ulospäin suuntautunut ja ihmisjoukossa sukkulointi on minulle lähinnä pelon paikka. Silti kokemus mielenterveyden menettämisestä sai minut ajattelemaan, että ehkä kokemuksistani voisi olla hyötyä muiden auttamisessa. Saisin jotakin hyvää aikaiseksi pitkän syntilistani jälkeen. Näinpä ajatus tästä sai minut ajautumaan sosionomin jatko-opintoihin ja mielessäni siinti jo opintojen alussa halu perustaa mielenterveyteen liittyvä blogi opinnäytetyönäni niin että se toimisi vertaistukena koska olin itse saanut siitä paljon apua toipumisessani.

”Uskon että jokainen kirjoittaja saa tämän blogin kautta itselle vahvuutta ja ymmärtää sairastamistaan ja toipumistaan yhä paremmin. Ei vain omien kirjoitusten kautta, vaan myös vertaisuuden peilissä.” -Jouni

 

Prosessin alkumetrit

Siitä se ajatus sitten lähti ja googletin ensimmäisen yhdistyksen, joka liittyi kaksisuuntaisuuteen, eli Kaksisuuntaiset ry ja otin sinne yhteyttä. siellä oltiinkin heti ihan ihanan innoissaan asiasta ja homma sai tuulta alleen. Heti löytyi innokas jäsen Jouni, joka suostui olemaan ohjaajani toimeksiantajan puolelta ja heti kun Heidi pisti sanaa kiertämään, niin löytyivät jo kaikki kirjoittajatkin. Yhdistys oli tosi aktiivinen ja homma etenikin jo nopeammin kuin teoriapohjani. Tähänkin löytyi pian apu, kun Jouni keksi kysyä, että miten työni liittyy toipumisorientaatioon. Siitäpä löytyi sitten oiva teoriapohja blogille. Kirjoitustyön junnatessa kuitenkin ahdistukseni alkoi kasvamaan ja homma vain hidastui entisestään, kun kamppailin masennusta vastaan. Aikaa kului ja innokkaat kirjoittajat odottivat jo, milloin alkaisi tapahtumaan.

Vihdoin viimein pyristelin irti suosta ja rupesimme kokoustamaan videoneuvotellen Zoomin välityksellä. Homma lähti rullaamaan, sopimukset saatiin tehtyä ja blogin aloituspäivämäärä päätettyä. Tarkoitus oli toteuttaa kaikki ilmaiseksi vapaaehtoisten työpanoksella ja ilmaisella blogipohjalla. Harjoittelimme wordpressin käyttöä Jounin perustamalla ”hiekkalaatikolla”. Minä kokosin kiireellä kasaan opinnäytetyön toimintasuunnitelmaa, joka takkusi teoriatiedon vähyyden ja oman jaksamiseni vuoksi. Minä väistelin vastuuta, minulla ei ollut tarpeeksi taitoja, rohkeutta, jaksamista tai itsevarmuutta siihen ja onneksi Jouni ottikin sitten vetovastuun, jotta homma rupesi etenemään. Muuten oltaisiin jahkailtu vielä loppuvuodestakin. Seuraavaksi ohjeistelin tulevia kirjoituksia. Halusin jättää kirjoittajille mahdollisimman paljon väljyyttä ja tilaa luovuudelle, jotta teksteistä ei tulisi liikaa toistensa kaltaisia. Näin saataisiin jokaiselle lukijalle jotakin tarttumapintaa. Jälkeenpäin selvisi, että ohjeistus koettiin siitä johtuen keskeneräisenä ja liian ylimalkaisena. No, oppia ikä kaikki.

”Blogitekstien julkaisutahti oli välillä hurja ja joskus kirjoittaminen jäi viime tippaan. Tämä lisäsi hieman stressiä, mutta kaikki unohtui kun tekstin sai valmiiksi.” -Kati

Kirjoitukset alkavat

Kun kirjoitukset alkoivat, keskityin täysillä kirjoittajan ja vertaisen rooliin. Keskittymiskykyni ei ole milloinkaan ollut parhaimmasta päästä. Huomiokykyni herpaantuu helposti, joten piti pitää mielessä vain yksi asia kerrallaan. Minua jännitti julkinen avoimuuteni asiasta niin paljon, että koin fyysisiä oireita. En saanut unta, oksetti ja heikotti, olin ahdistunut ja kävelin hermostuneena ympyrää. Kun teksti julkaistiin kahdeksalta maanantai aamuna, niin poskeni hehkuivat jännityksestä ja minua tärisytti. Töiden teosta ei oikein sinä päivänä tullut mitään. Muutama päivä sen jälkeen uskaltauduin pitkän pohdinnan jälkeen jakamaan toisen kirjoittajan tekstin Facebookiin ja sitä kautta tuttuni saivat pian tietää, että siellähän se kirjoittajana olin minäkin. Pelkäsin, että mitä siitä seuraisi, mutta sainkin tosi paljon kannustusta ja positiivista palautetta. Olo oli huojentunut. Olinkin jännittänyt ihan turhaan. Paino putosi harteiltani.

”Teksti on kuin käänteinen iilimato: se pumppaa lukijoihinsa uutta verta, uusia ideoita, uutta innostusta. Tai ainakin sen pitäisi niin tehdä.” -Mixu

Kaiken kaikkiaan minulle paljastui pikkuhiljaa tässä projektin aikana miten paljon työtä yhteisöblogin luominen, aloittaminen ja ylläpitäminen vaatii. Ei se ollutkaan mikään yksinkertainen juttu. Onneksi Jounilla oli palon asiantuntemusta ja hän otti vetovastuun ja vastasi blogin ulkoasun luomisesta. Johanna teki hienon visuaalisen ulkonäön kuvituksellaan, joka on yhteneväinen Kaksisuuntaiset ry:n sivuston kanssa. Mixu otti harteilleen päätoimittajan roolin ja opinnäytetyö osuuden päätyttyä kokonaisvastuun blogista. Johanna ja Piia vastasivat markkinointisuunnitelmasta ja monesta muusta irtotehtävästä. Tässä en osaa edes eritellä kaikkea sitä mitä blogin eteen on tehty. Jouni vastasi koko tämän alkuajan administroinnista ja moderoinnista ja toimi ikään kuin blogin kapellimestarina. Puhumattakaan siitä, mitä paneutumista ja heittäytymistä kirjoituksissa on ollut vaikka aiheet olivatkin välillä vaikeita. Jokainen antoi itsestään paljon. Ja vaikka markkinoimmekin ilmaiseksi niin saimme lukijoita, jotka antoivat mahtavaa palautetta ja kannustivat eteenpäin. Kaiken tämän ulkopuolella me myös viestittelimme paljon Whatsupissa. Onhan tässä ollut paljon kaikkea, kun sitä näin jälkikäteen rupeaa tarkastelemaan.

Oppia matkan varrella

Olen oppinut paljon tämän projektin aikana erilaisista ihmisistä ja työskentelytavoista, ryhmädynamiikasta,  wordpressin käytöstä ja kokoustamisesta. Olen myös saanut esimerkkiä siitä, millaista on hyvä projektin johtaminen ja organisointi. Olen oppinut itsestäni puolia, joissa minussa on vielä paljon parannettavaa. Tarvitsen lisää itsetuntoa ja luottamista omiin kykyihini, jotta uskaltaisin ottaa vastuuta paremmin. Minussa ei ole synnynnäistä johtajaa. Itsetuntoni on kyllä parantunut tässä matkan varrella sen verran, että toimisin varmasti tulevaisuudessa toisin. Minulla on vähän liian boheemi asenne, kuuntelen omaa vointiani liiaksikin eikä minulla ole selkärankaa olla tarpeeksi jämäkkä. Olen myös rehellisesti sanottuna laiska. Ahdistun kovasti, jos koen paineita ja silloin kaikki hommat pysähtyvät. Menen lukkoon. Stressinsietokykyni on selvästi alentunut. Mutta nyt kun ollen huomannut näitä piirteitä itsessäni, on niihin myös helpompi yrittää vaikuttaa. Kirjoittaessani blogitekstejä huomasin, miten tärkeää kirjoittaminen minulle on. Eri aiheita käsitellessäni tajusin, että minussa on paljon myös positiivista mielenterveyttä ja kuinka jatkossa siihen voisi keskittyä enemmänkin murheissa vellomisen lisäksi. Ehkä voimaantumisesta kirjoittaminen oli vaikeinta, koska sitä ei ole elämässäni vielä paljon tapahtunut. Helpointa oli kirjoittaa kumppanuudesta ja kiittää siitä avusta mitä on saanut. Kirjoittajayhteisö oli myös tärkeä tuki, että uskaltauduin tähän projektiin. Ilman muiden esimerkkiä ei minulla olisi ollut rohkeutta avautua, enkä olisi pysynyt aikataulussa.

”Olemme samasta keskiöstä kasvavia kukan terälehtiä. Jokaisella voi hetken aikaa viivähtää perhonen. Kukan teriö ei olisi eheä, jos joku putoaisi pois. Muodostamme yhdessä suuremman kuvan.” -Johanna

Jos nyt kaikki alkaisi alusta, niin ottaisin enemmän vastuuta projektista enkä delegoisi sitä niin paljon muille. Keskittyisin myös enemmän vertaistukeen ja markkinoisin ihan maksullisten kanavienkin kautta, koska seuraajien saaminen on vaikeaa niin kuin arvelinkin. Pääperiaate oli kuitenkin hyvä, että ilmaiseksikin pystyy tekemään hyvää jälkeä ja tätä mallinnusta voi toteuttaa kuka vain. Antaisin myös yksityiskohtaisemmat ja yksinkertaisemmat tehtävän ohjeistukset kirjoittajille ja ohjeistaisin myös kirjoittajia kommentoimaan toistensa kirjoituksiin systemaattisesti. Näin sitä oppii tekiessään. Ei kai mikään ole täydellistä ensi yrittämällä. Hyvän ja vastuullisen kirjoittajaporukan ja mahtavien lukijoiden vuoksi tämä on ollut kaiken vaivan arvoista. Vaikka kävijämäärät ovat alkusysäyksen jälkeen vähentyneetkin niin olen varma että kirjoituksemme ovat olleet merkityksellisiä niille jotka ovat meitä uskollisesti seuranneet. Erityis kiitos tästä kannustaville sukulaisille, tutuille ja ystäville. On mukava tietää etteivät kirjoituksemme mene hukkaan.

Tulevaisuuden näkymät

Tulevaisuudelta toivon, että puskaradio toimisi ja saisimme enemmän lukijoita ja toivoisin myös vierailevia kirjoittajia ja ehkä uuden kirjoittajankin joukkoomme. Meihin voit ottaa yhteyttä jos olet kiinnostunut. Tämä on matalan kynnyksen tila tutustua blogi kirjoittamiseen, jos ei ole sitä aiemmin tehnyt tai hyvä vaikuttamisen kanava myös kokeneelle kirjoittajalle tai asiantuntijalle. Toivon myös, että porukkamme pysyy hyvin kasassa ja opimme luottamaan toisiimme ja sitä kautta antamaan toisillemme vertaistukea enemmän. Toivon, että yhdistys hyötyy tästä mahdollisimman paljon ja saa tätä kautta lisäarvoa jäsenilleen.

”Näinä kuluneina viikkoina olen etsinyt itseäni, mistä pidän, mikä on minun tyylini, miten elän ja totuttelen ajatukseen eläkeläisenä ja sinkkuna. Tämä matka on vielä kesken, mutta on ollut antoisa.” -Piia

Toivottavasti blogista kehittyy vielä enemmän vuorovaikutuksellinen, jotta oppisimme käyttämään tätä kanavaa myös vertaistukena. Kommentoikaa siis rohkeasti myös vanhoihin kirjoituksiimme, me kyllä vastaamme. Tulossa on myös pdf-tiedosto kaikista opinnäytetyöhön liittyvistä teksteistä. Kiitos lukijat, että olette mahdollistaneet opinnäytetyöni ja tämän blogin toimimisen. Teidän kannustuksen ja kokemusten voimin voi todeta, että avautumisemme ei ole mennyt hukkaan. Jatkakaa seurassamme, nyt alkavat yksilökohtaisemmat kirjoitukset, mutta harvemmalla aikataululla. Minun julkaisupäivät jatkuvat maanantaisin, mutta muilta kirjoittajilta julkaisuja tulee harvaksemmaltaan. Uskoisin, että jatkossa julkaisutiheys on noin kaksi julkaisua viikossaan keskimäärin. Jotta voisimme kehittää blogia jatkuvasti ja saada aineistoa opinnäytetyöhön niin käykää antamassa palautetta. Kiitos ja jatketaan samalla innolla ja intohimolla eteenpäin. Kaikkien osallisuutta projektiin en osannut edes sanoin kuvailla, mutta te tiedätte kyllä…

-Mira

kuvat:Pixabay