Itsemurhan tehneiden muistopäivä

Tänään on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Uskon, että useimmilla on joku tai joitakuita, joita tänään muistella. Yksikin itsemurha on liikaa. Silti niitä tehdään, ja vaikka itsemurhien määrä Suomessa onkin kaikkein pahimmista 1980-90-luvun taitteen ajoista kääntynyt laskuun, saadaan tänäkin vuonna maassamme noin 800 uutta murheellista uutista.

Jokaista toteutunutta itsemurhaa kohden on arvioitu tehtävän myös 20 itsemurhayritystä, joten joka vuosi meillä on hätkähdyttävästi pikkukaupungin väkiluvun verran heitä, jotka kävivät lähellä, mutta selviytyivät. Valtava määrä äärimmäistä ahdistusta ja kärsimystä.

Itsemurhan tehneiden keskimääräinen ikä oli muutama vuosi sitten 47 vuotta. Tämä heijastelee itsemurhien taustalla olevaa pitkään jatkunutta syvää onnettomuutta. Harvemmin itsemurha tehdään nuoruuden pikaistuksissa, olkoonkin, että Suomi on nuorten itsemurhatilastoissa Euroopan synkkiä kohtia. Yleensä taustalla on vuosien, jopa vuosikymmenien mittainen taistelu ennen toivottomuuden kärjistymistä lopulliseksi henkilökohtaiseksi ratkaisuksi.

Itsemurhatilastot ovat miesvaltaista nähtävää: miehet tekevät itsemurhan yli kolme kertaa naisia useammin.

Minkä pitäisi olla toisin? Mitä pitää tehdä, ettei meille enää tulisi lisää surullista muisteltavaa? Mitä on tehtävissä ylitsekäyvälle inhimilliselle kärsimykselle ja henkiselle ahdingolle?

Hoitoon pääsy

Kun ihmisen mieli sairastuu, hoitokontakti tulisi olla yhtä matalalla kynnyksellä saavutettavissa kuin fyysistenkin sairauksien kohdalla. Tähän voimme vaikuttaa.

Mielen sairauksiin liittyvän stigman määrätietoinen poistaminen helpottaa ihmisen päätöstä lähteä hakemaan apua ahdinkoonsa. Stigman poistaminen parantaa myös hoitotahon asenteita – kyllä, stigmaa saattaa valitettavasti vielä nykyisinkin esiintyä jopa hoitavan henkilökunnan keskuudessa.

Toinen tärkeä tekijä on saatavilla olevien hoitokontaktien määrä ja laatu. Resursseista on nipistetty sieltä ja täältä, höylätty yhdeltä sivulta, leikattu toiselta. Säästäminen on arvovalinta. Heikoimmassa asemassa olevilta ei pidä leikata yhtään mitään enää.

Yhteiskunnan laatu näkyy siinä, kuinka se kohtelee huonommat kortit saaneita jäseniään. Tukeeko vai polkeeko maahan? Välittääkö, vai onko välinpitämätön? Siihen laatuun voimme vaikuttaa. Vartioidaan yhdessä heikoimpienkin ihmisoikeuksien toteutumista. Hoitoon pääsyssä ollaan tekemisissä juuri tasavertaisten ihmisoikeuksien kanssa.

Varhainen diagnoosi

On tärkeää tulla hoidetuksi oikein. Tässä auttaa oikea diagnoosi, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa se löytyy, sitä todennäköisempää on toipuminen. Tähänkin voimme vaikuttaa.

Luotettavan tiedon levittäminen on avainasemassa. Tietoa tarvitaan sekä hoitotaholla että yleisemminkin yhteiskunnallisesti. Luotettava tieto vähentää stigmaa ja poistaa mielen sairauksiin liittyviä pelkoja ja vääriä luuloja yhteiskunnassa. Asiantuntemus aina perusterveydenhuollon tasolta lähtien auttaa ohjaamaan sairastuneen, hoitoon hakeutuneen ihmisen oikealle polulle hoitotahojen viidakossa.

Lääkitys on useimmille kaksisuuntaisille ja skitsoaffektiiveille elintärkeä, joten se pitää saada kuntoon ammattimaisella otteella. Potilasryhmämme kuuluu erikoissairaanhoitoon, jonka erikoislääkäreiltä ja hoitajilta löytyy riittävä asiantuntemus sairauksiemme hoitamiseksi. Keskustelu ja sairastuneen tilan säännöllinen, riittävän tiheä seuranta auttavat vaarallisten sairausvaiheiden kiinni saamisessa. Jos itsemurhan uhka on ilmeinen, pitää hoitoa olla mahdollista tehostaa ja tarpeen tullen on oltava tarjottavissa osastohoitoa, jotta ihminen vaikeassa tilanteessa pääsee turvaan itseltään.

Itsemurhien ehkäisy

Helsingissä ja Kuopiossa on itsemurhien ehkäisykeskus. Itsemurhien ehkäisykeskus antaa apua pian itsemurhayrityksen jälkeen. Keskuksissa käytetään Sveitsissä kehitettyä Linity-mallia, jonka avulla pyritään käsittelemään tapahtunutta itsemurhayritystä sekä ehkäisemään uusia yrityksiä.

On tärkeää, että itsemurhien ehkäisykeskusten verkostoa saataisiin laajennettua, sillä keskusten toiminta pelastaa ihmishenkiä.

Itsemurhien ehkäisykeskuksen asiakkaista suurin osa on naisia. Toimintamalli ei sovi psykoosisairaille tai päihdeongelmaisille. Mielessä käy, miten tavoittaa paremmin myös itsetuhoisten miesten suuri joukko? Entä ne, joilla on akuutteja haasteita päihteidenkäytön kanssa? Huomattava osa kaksisuuntaisista kehittää jossain vaiheessa elämäänsä päihdeongelman. On myös tiedossa, että moni yrittää itsemurhaa päihtyneenä. Päihdeongelmiin ja mielenterveysongelmiin tuleekin pureutua kokonaisuutena ja lähteä ratkomaan niitä yhdessä, ei vain jompikumpi ongelmista edellä.

Vertaistuki

Vertaisuuden kokemuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Mieleltään sairastuneiden vertaisten kokemukset ja tuki tuovat varmuutta ja turvaa: tästäkin on mahdollista selvitä. En olekaan yksin. Järjestämällä tilaa vertaisuuden kokemuksille voimme parantaa sairastuneiden elämänlaatua ja, uskallan väittää, pelastaa ihmishenkiä. Tämä on asia, johon voimme mitä suurimmassa määrin vaikuttaa!

Kaksisuuntaiset ry:n tärkeä tehtävä on mahdollistaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsoaffektiiviseen häiriöön sairastuneille vertaistukea ympäri Suomen. Meillä on vielä matkaa aidosti koko maan kattavaan verkostoon, mutta suunta on oikea. Olen nähnyt toivon versovan vertaisryhmissä, ja mustan huumorin kukkasten puhkeavan sinne, missä aikaisemmin oli pelkkää onttoa mustaa. Siksi liputan niin vahvasti kaikkien saataville tuotavan vertaistuen puolesta. Tässä on yhdistystoimintamme kova ydin, tätä pitää jakaa ja levittää, jottei kukaan enää jäisi yksin synkkien aatosten kanssa. Yhdessä voimme paremmin – ja pysymme hengissä.

Johanna K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: