Minulla ei ollut pahemmin käynyt mielessä, millainen äiti oikein olisin. Olen tiennyt jo nuoresta lähtien että en halua omia lapsia, joten en ole pitänyt asian miettimistä olennaisena. Nyt kuitenkin, olen äitipuoli peräti neljälle lapselle, joista nuorin on kuusi ja vanhin kuusitoista. Nuorin ja vanhimmainen asuvat sen verran lähellä, että heihin on ollut helppo tutustua ja... Continue Reading →
Kaksisuuntaiset ry oli keväällä 2020 kiperässä paikassa. Kaikki kasvokkain kokoontuvat vertaisryhmämme joutuivat jäämään määrittelemättömän pituiseksi ajaksi tauolle, koska ryhmätapaamiset olivat koronariski. Vertaistuen tarjoaminen psyykkisesti sairastuneille ihmisille on yhdistyksemme tehtävistä tärkeimpiä. Piti keksiä nopeasti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Digiloikkia pompittiin jo siellä täällä, etätyö oli yhtäkkiä uhkan sijasta mahdollisuus, ja olihan yhdistyksen työhuonekin jo kauan ollut virtuaalinen, joten... Continue Reading →
Tästä alkoi muutoksen ja kyseenalaistamisen, mietein kuka olin, mitä halusin, miksi halusin? En enää rakastanutkaan puolisoani, ajatus yhteisestä elämästä ahdisti, enkä viihtynyt enää omassa kodissani. Tein kaikkeni, tein suurta ajatustyötä. Pinnistelin mielitekoja vastaan, sain pakkomielteitä ja huomasin ihastuvani aiempaa herkemmin. Siivosin, kävin koko talon omaisuuden läpi, jotta edes hetkeksi olo helpottuisi. Pelasin korttia, join, ajelehdin,... Continue Reading →
Sodan kauhuja Epäusko. Tyrmistys. Voimaton raivo, ahdistus, viha. Jostain syystä en saanut nukuttua aamuyöllä helmikuun viimeisenä torstaina. Vastentahtoisesti valvoessani nousin jalkeille ja ryhdyin seuraamaan uutisia maailmalta. Pahoja asioita tapahtui. Eurooppaan oli syttynyt sota - Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Olisin halunnut sen olevan pelkkä inhottava painajainen, mutta olin kiistatta hereillä ja silmilleni tulvi kamaluuksia netin välityksellä. Seuraavat... Continue Reading →
Vuoden 2020 alussa juuri kukaan ei vielä osannut aavistaa, miten poikkeaviksi seuraavat pari vuotta muodostuisivat. Oli löytynyt uusi virus Kiinasta, mutta harva oli vielä erityisen huolissaan. Elettiin kuten ennenkin. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, kun uusi mysteerivirus osoittautui kykeneväksi leviämään hämmästyttävän tehokkaasti ympäri maailmaa. Pandemia oli syntynyt. Psykiatristen osastojen potilaspaikkoja supistettiin koronalla perustellen. Hoitohenkilökuntaa piti vapauttaa... Continue Reading →
Täällä huutelee 27-vuotias porilainen, Tampereella nuoriso-ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva, kaksisuuntaiset ry:n harjoittelija Jose! Usein mietin, kuka olen? Mitä kertoa uudelle, tuntemattomalle ihmiselle? Millainen tarina, polku, matka minulta löytyykään?Olenko vain tutkintoni, työni, taustani, niin sanotusti tilastot ja tietoni? En.Mutta niistä on helpompi aloittaa. Vai onko sittenkään? Olen ylioppilas ja lähihoitaja, joka suuntautui lähihoitaja opinnoissa lasten ja nuorten... Continue Reading →
Voin kai huoletta kutsua itseäni hulluksi, sillä olen kokenut, että viimeisin pitkä hypomaniajakso, sekä vaikea koronavuosi ovat vaikuttaneet minun elämääni enimmäkseen positiivisesti. En tiedä kuinka moni voi sanoa, että on löytänyt tämän kaiken keskeltä kumppanin, tosirakkauden, perheen, läheisiä ystäviä ja turvan. Enimmäkseen sitä nimittäin kuulee juuri päinvastaista. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Onhan se... Continue Reading →
Olen poistunut ulos kotiovesta tänä vuonna yhden kerran, edellisen vuoden joulukuussa määrä taisi olla sama. Kaksi kuuta, kaksi kertaa, kerran kuussa, keskimäärin. Korona on helpottava, joskin täysin fiktiivinen kertomus, sille miksi olen kotona. Ei nyt, ei tänään, on taas tartunnat korkealla, kolmas rokote on vielä saamatta, joo, tätä tää nyt on. Puolisokin on riskiryhmää, katsotaanko... Continue Reading →
Mieleltään sairastuneista ihmisistä käytetään usein nimitystä mielenterveyskuntoutuja. En pidä siitä sanasta. Emmekö me ole kunnossa? Olemmeko me rikki? Mistä mihin meidän tulisi kuntoutua? Emmekö kelpaa itsenämme, tällaisina? Retoriikka on arvaamattoman voimakas vaikuttaja. Se muokkaa asenteita tiedostamattoman tasolla, salavihkaa. On paljonkin väliä sillä, millaisia sanoja valitsemme käyttää ja millaisia sanoja suostumme kuulemaan. Ei ole sydänterveyskuntoutujia. Kyllä... Continue Reading →
Täytit äskettäin 30 vuottaoi mieleni sairaus,jännittävä seuralaiseni,vihattuni ja rakastettuni;olet hyvässä aikuisen iässä,piinani, lahjani. Laulan sinulle onnittelulaulunhiukan myöhässä,mutta ei se haittaa -et ole menossa minnekäänkotoasi, minusta,ja juhlat voi pitää tänäänkin.Kuuntelet.Onko tuo hymy? Voikohulluuden hymyyn vastatarauhallisin sydämin? Olet tyyni,taivasta peilaavapiraijalampi, ja minäkasvan puita rannoillasi.Olet kaunis ukkospilvi etäällä,ja minä purjehtija;olenko huolissani? Sinun kätesi minun kädessäni.Kumpikaan ei taluta toistaan.Iho... Continue Reading →
Mielen mainingeista 