Rakkautta rajoituksista huolimatta

Voin kai huoletta kutsua itseäni hulluksi, sillä olen kokenut, että viimeisin pitkä hypomaniajakso, sekä vaikea koronavuosi ovat vaikuttaneet minun elämääni enimmäkseen positiivisesti. En tiedä kuinka moni voi sanoa, että on löytänyt tämän kaiken keskeltä kumppanin, tosirakkauden, perheen, läheisiä ystäviä ja turvan. Enimmäkseen sitä nimittäin kuulee juuri päinvastaista. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Onhan se niinkin. Tottakai nyt on monella paha olla ja se on täysin oikeutettua. Haluan kuitenkin kertoa oman tarinani. Josko se toisi hieman toivoa tämän toivottomuuden keskelle.

+++

Huhtikuun 2021 jälkeen löysin itseni haahuilemasta. Eron jälkeen tuntui että olin menettänyt osan itseäni, vai olinko vain tarrautunut siihen toiseen ihmiseen niin kovaa, että minusta oli tullut osa häntä enkä enää tiennyt kuka oli minä? Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa perehtyä asiaan sen kummemmin, vain tuntea tai olla tuntematta. Juuri alkanut työkokeilu lasten parissa vei kaiken aikani. Joko olin työkokeilussa tai umpiväsynyt sen jälkeen. Ainoat hetket jolloin minulla oli aikaa pohtia eroa, siihen johtaneita syitä, sekä olisiko sen voinut jotenkin välttää, olivat hetket joko aamulla ennen töihin lähtöä tai työpaikan taukohuoneessa. Enkä todellakaan aikonut pohtia asiaa töissä, minähän hajoaisin palasiksi ruokatunnilla. Aika kului ja lapset onneksi vaativat minun olevan kokoaika läsnä ja valppaana, joten selvisin eteenpäin. Huonoina hetkinä oli helppo piileksiä maskin takana, mutta niitä sattui onneksi työaikana harvoin.

Pikakelaus kesään jolloin työkokeiluni päättyi lasten kesälomaan. Olin loppuun palamisen partaalla, mutta minun piti löytää pikaisesti uusi kokeilupaikka. Ehdin levähtää viikon ennen kuin aloitin viestinnässä ja markkinoinnissa mielenterveyteen painottuvassa yrityksessä. Paikka oli täydellinen, juuri sellaisella alalla mihin olisin alun alkaenkin halunnut päästä jos korona ei olisi vesittänyt suunnitelmiani ja siirtänyt kaikkia etätöihin.

En siis ehtinyt palaa loppuun saati masentua vaan sen sijaan minulle iski hypomania päälle, sen tajusin tosin vasta myöhemmin. Tämä aiheutti sen että töissä panostin 110%, rämmin läpi etälukiota ja vapaa-ajallakin suhasin menemään kuin noiduttu. Tutustuin ihmisiin, loin suhteita, kirjoitin, aloitin kaikkea uutta ja olin kokoaika jossain menossa, koronarajoitteiden puitteissa toki. Olen ihmeissäni että sain niin itseni kuin terapeutinkin uskomaan että kyse oli vain hyvästä olosta ja lievästä hypomaniasta vaikka jälkeenpäin tein aivan liikaa ja minulla oli liian kova vauhti päällä.

Hyvä fiilis jatkui läpi kesän ja erokin oli edennyt niin että eksän kanssa pystyi taas juttelemaan. Pikkuhiljaa oltiin menossa siihen suuntaan että kun vain joitakin asioita juteltaisiin vielä läpi niin pystyisi palaamaan takaisin ystävärintamalle, se oli molempien tavoite.

Jossain kohtaa kesää päätin palata takaisin “markkinoille” ja loin tilin ties kuinka monelle eri deittipalstalle. Samalla hain kuumeisesti uusia ystäviä elämääni. Pidin itseni kiireisenä. Eräänä päivänä bussissa, kuin kohtalon saattelemana, törmäsin kuitenkin ihmisen menneisyydestä. Olimme tunteneet nelisen vuotta ja välit olivat katkenneet minun ja eksäni eron jälkeen ihan yllättäen. Olin pitkään miettinyt mitä tälle ihmiselle kuuluu ja olisiko hän ollut kiinnostunut näkemään vielä minut. En ollut silti uskaltanut ottaa häneen mitään yhteyttä vaikka minulla oli hänen puhelinnumeronsa. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset kunnes minun piti vaihtaa toiseen bussiin. Uskaltauduin kysymään haluaisiko hän lähteä kahville vielä jonakin päivänä, niin voitaisiin muun muassa keskustella kunnolla viime kuukausien takaisista tapahtumista. Hän sanoi että se onnistuisi kyllä. Poistuin bussista täristen ja kyyneleet silmissä, en osannut tuolloin vielä paikantaa reaktion syytä.

Viikko vierähti. Oli sunnuntai ja minulla teki mieli taas lähteä liikenteeseen. Olin muutaman kerran käynyt kirjoittamassa eräässä kahvilassa ja suunnittelin että jos en saa ketään seurakseni niin menen sinne taas istumaan. Sitten mieleeni välähti viikon takainen kohtaaminen. Laitoin hänelle viestiä ja sainkin myöntävän vastauksen. Sovimme näkevämme keskustassa. Päädyimme mutkan kautta baariin ja muutaman juoman jälkeen sain suuni auki. Olin pohtinut viime tapaamisemme aiheuttamaa outoa reaktiota ja kuulostellut itseäni tarkemmin. Olinko ihastumassa tuohon ihmiseen vai oliko kyseessä vain se ettemme olleet nähneet hetkeen? En kertonut hänelle suoraan asiasta mutta vihjasin että voisin olla kiinnostunut hänestä. Halusin tietää mitä mieltä hän on minusta, ennen kuin antaisin omien tunteitteni viedä. Seuraavan kuluvien viikkojen aikana näimme useamman kerran. Eräänä iltana kun olin hänen luonaan yötä, hän otti asian taas puheeksi. Myönsin että olin miettinyt häntä yhä enemmän kun olimme nyt nähneet, mutta että olin epävarma tiettyjen asioiden suhteen. En myöskään halunnut pilata meidän ystävyyttämme. Hän kertoi että on kiinnostunut myös minusta ja sovimme katsovamme mihin asiat etenisivät.

Ei mennyt montaa päivää kun olimme jo yhdessä, en käsitä asiaa vieläkään. Kaikki eteni niin nopeasti. En voi muuta kuin syyttää tai kiittää omaa hypomaniaani. En todennäköisesti olisi muuten uskaltanut ottaa asiaa esille lainkaan saati uskaltanut edetä niin nopeaa tahtia. Olemme olleet nyt yhdessä kuusi kuukautta, kaksi niistä kihloissa. Rakastan tuota ihmistä yli kaiken ja hän on vuoreni. Tiedän että hän on tukenani huonoinakin hetkinä sillä ei mennyt kauaa suhteemme alkamisen jälkeen kun tosissani romahdin, paloin loppuun ja masennuin. Olin kasannut itselleni liikaa tehtävää, liikaa menoja ja liikaa ihmisiä. Lopetin kaiken ylimääräisen ja jäin taas haahuilemaan, mutta minulla oli silti joku vierelläni. En mitenkään ylpeänä myönnä tätä mutta pystyn laskemaan kahden käden sormilla kuinka monta päivää olemme olleet erossa yhteenmenomme jälkeen. Sairastimme jopa koronan saman katon alla vaikka asumme eri osoitteissa. Olen läheisriippuvainen, mutta mietin toisaalta: miksi olla erossa toisesta jos ei ole pakko?

Tiia E

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: