Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Sinä olet ihan normaali

Lapsella on paljon kysymyksiä. Niihin on kohteliasta vastata – ja olla vastatessaan rehellinen. Jotkut kysymykset liittyvät mielen sairauteen, eikä niiden kohdalla sovi tehdä poikkeusta. Haen lapsen päiväkodista kotiin. Muut hakijat ovat tulleet töistä. Minä olen ollut koko päivän kotona.Lapsi: Äiti! Miksi et käy töissä niin kuin muiden lasten vanhemmat?Minä: Pääni on sillä tavalla rikki, ettei... Continue Reading →

Oma päivämme

Tänään on maailman kaksisuuntaisen mielialahäiriön päivä, World Bipolar Day. Se ei ehkä ole juhlapäivä, mutta se on silti erityinen. Tänään teemme aivan erityisellä innolla kaksisuuntaista mielialahäiriötä tutummaksi ympäri maailman, kukin järjestö tai yksilö omalla äänellään, yhteisellä asialla. Tarkoituksemme on lisätä luotettavaa tietoa sairaudesta ja keventää sen ympärillä vielä nykypäivänäkin sitkeästi viipyvää häpeän taakkaa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö... Continue Reading →

Vertaistukea verkossa

Kaksisuuntaiset ry oli keväällä 2020 kiperässä paikassa. Kaikki kasvokkain kokoontuvat vertaisryhmämme joutuivat jäämään määrittelemättömän pituiseksi ajaksi tauolle, koska ryhmätapaamiset olivat koronariski. Vertaistuen tarjoaminen psyykkisesti sairastuneille ihmisille on yhdistyksemme tehtävistä tärkeimpiä. Piti keksiä nopeasti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Digiloikkia pompittiin jo siellä täällä, etätyö oli yhtäkkiä uhkan sijasta mahdollisuus, ja olihan yhdistyksen työhuonekin jo kauan ollut virtuaalinen, joten... Continue Reading →

Maailman murheet ovat minun murheitani

Sodan kauhuja Epäusko. Tyrmistys. Voimaton raivo, ahdistus, viha. Jostain syystä en saanut nukuttua aamuyöllä helmikuun viimeisenä torstaina. Vastentahtoisesti valvoessani nousin jalkeille ja ryhdyin seuraamaan uutisia maailmalta. Pahoja asioita tapahtui. Eurooppaan oli syttynyt sota - Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Olisin halunnut sen olevan pelkkä inhottava painajainen, mutta olin kiistatta hereillä ja silmilleni tulvi kamaluuksia netin välityksellä. Seuraavat... Continue Reading →

Hulluutta koronan varjossa

Vuoden 2020 alussa juuri kukaan ei vielä osannut aavistaa, miten poikkeaviksi seuraavat pari vuotta muodostuisivat. Oli löytynyt uusi virus Kiinasta, mutta harva oli vielä erityisen huolissaan. Elettiin kuten ennenkin. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, kun uusi mysteerivirus osoittautui kykeneväksi leviämään hämmästyttävän tehokkaasti ympäri maailmaa. Pandemia oli syntynyt. Psykiatristen osastojen potilaspaikkoja supistettiin koronalla perustellen. Hoitohenkilökuntaa piti vapauttaa... Continue Reading →

Retoriikalla on merkitystä

Mieleltään sairastuneista ihmisistä käytetään usein nimitystä mielenterveyskuntoutuja. En pidä siitä sanasta. Emmekö me ole kunnossa? Olemmeko me rikki? Mistä mihin meidän tulisi kuntoutua? Emmekö kelpaa itsenämme, tällaisina? Retoriikka on arvaamattoman voimakas vaikuttaja. Se muokkaa asenteita tiedostamattoman tasolla, salavihkaa. On paljonkin väliä sillä, millaisia sanoja valitsemme käyttää ja millaisia sanoja suostumme kuulemaan. Ei ole sydänterveyskuntoutujia. Kyllä... Continue Reading →

Vuosijuhla

Täytit äskettäin 30 vuottaoi mieleni sairaus,jännittävä seuralaiseni,vihattuni ja rakastettuni;olet hyvässä aikuisen iässä,piinani, lahjani. Laulan sinulle onnittelulaulunhiukan myöhässä,mutta ei se haittaa -et ole menossa minnekäänkotoasi, minusta,ja juhlat voi pitää tänäänkin.Kuuntelet.Onko tuo hymy? Voikohulluuden hymyyn vastatarauhallisin sydämin? Olet tyyni,taivasta peilaavapiraijalampi, ja minäkasvan puita rannoillasi.Olet kaunis ukkospilvi etäällä,ja minä purjehtija;olenko huolissani? Sinun kätesi minun kädessäni.Kumpikaan ei taluta toistaan.Iho... Continue Reading →

Henkilökohtainen ratkaisu

Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Tänä vuonna teemana on itsemurhien ehkäisy. Teema on tärkeä - elintärkeä. Itsemurhan sanotaan olevan henkilökohtainen ratkaisu, mutta todellisuudessa se ei koskaan ole yksistään henkilökohtainen. Se koskettaa arvaamattoman montaa ihmistä, jättää useisiin sydämiin pysyviä kipeitä jälkiä. Sairastamani skitsoaffektiivinen häiriö on hengenvaarallinen siihen usein liittyvän kohonneen itsetuhoisuuden vuoksi. Olen oppinut, että minun ja... Continue Reading →

Näkyykö se päällepäin?

Mira kirjoitti joitakin viikkoja sitten aiheesta, jota olen itsekin monesti miettinyt. Näkyykö sairauteni päällepäin? Näytänkö hullulta? Huokuuko olemuksestani mielisairaan kuva? Rakastan värejä. Maanisena rakastan niitä erityisen paljon. Se on usein näkynyt pukeutumisessani jo nuoresta iästä lähtien. Olen ollut vauhdikas ja jokainen vaate on ollut eri väriä. Kukaties se on ollut hieman hullua? Myöhemmin, kun olen... Continue Reading →

Kuka on hoidon arvoinen?

Kuka ansaitsee kuntoutusta tässä maassa? Tällaista ei pitäisi joutua kysymään, sillä ihmiset ovat kiistattomasti, vastaansanomattomasti samanarvoisia ja yhdenvertaisia. Näin ainakin sydämissä, jotka tuntevat, mutta toisinaan yhdenvertaisuus vaikuttaa jäävän pelkäksi koristeeksi juhlapuheisiin. Todellisuus on karumpaa katsottavaa. Hoitoa - ja hoidettavia - priorisoidaan. Tämä on ymmärrettävää, jos kyseessä on kiireellinen valinta vuotavan kaulasuonen ja nyrjähtäneen nilkan välillä,... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑