Edellisen viikon teksti lähti siitä, kun minulta kysyttiin miten normaalin masentuneisuuden erottaa varsinaisesta sairaudesta. Rupesin miettimään itsekin asiaa ja pohdin miten tätä tilaa pystyy edes kuvaamaan muille kun sanat eivät riitä. Mistä osaan sanoa mikä on normaalia kun en ole normaalia nähnytkään. Edellinen kirjoitus oli siis yritys kuvata sitä tilaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin... Continue Reading →
Henki hennon oksan varassa
Maailma pysähtyy. Missä välissä se sen on tehnyt? Kauanko tässä on mennyt? Elämä pyörii ympärillä entiseen malliin ja minä katson sitä kuin vauhdista pysäytettyä valokuvaa, jossa ihmiset ja autot näkyvät vain sumeina valoviivoina. Ihmiset puhuvat, mutta kuulen vain epämääräistä sorinaa. Välillä minut herättää painokkaasti sanottu äiti, äiti, etkö kuullut mitä sanoin. Sitten taas toimin, mutta... Continue Reading →
Hoito kohdillaan
Kaikki eivät saa hoitoa ajoissa, vaikka sitä kipeästi tarvitsisivatkin. Olen kuullut, että psykiatrin aikoja joutuvat pitkässä jonossa jonottamaan nekin, jotka ovat juuri yrittäneet itsemurhaa. Mitä ihmettä? Toivottavasti tämä ei pidä paikkaansa. Olen ymmärtänyt, että jonot psykiatrille ovat pitkät vähän joka puolella Suomea. Kaikki eivät meinaa saada seurantakäyntejä hoitajillekaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle päästyään tippuu hoito terveyskeskuksen puolelle,... Continue Reading →
Rahan alistama
Elän kädestä suuhun. Minulla on tuskin koskaan omaa rahaa. Elän kuin kerjuulla koko ajan. Minun on käsi ojolla anottava rahaa, jos sitä johonkin tarvitsen.
Näkyykö se päällepäin?
Mira kirjoitti joitakin viikkoja sitten aiheesta, jota olen itsekin monesti miettinyt. Näkyykö sairauteni päällepäin? Näytänkö hullulta? Huokuuko olemuksestani mielisairaan kuva? Rakastan värejä. Maanisena rakastan niitä erityisen paljon. Se on usein näkynyt pukeutumisessani jo nuoresta iästä lähtien. Olen ollut vauhdikas ja jokainen vaate on ollut eri väriä. Kukaties se on ollut hieman hullua? Myöhemmin, kun olen... Continue Reading →
Perintö
Minulla on ollut viime aikoina paljon sydämen tykytyksiä, jotka tuntuu siltä, että sydän hyppää tavallaan kuin syrjähypyn. Pumputus ja muljahtelu tuntuu kurkussa asti. Voi olla, että se johtuu siitä, että olen unohdellut ottaa iltalääkkeeni Risperdalin useana iltana peräkkäin. Siihenkin on syynsä, josta kerron ehkä myöhemmin. Vaiva yleensä helpottaa kun muistan taas ottaa lääkkeeni. Vierotusoireena on... Continue Reading →
Lemmikkien voima
Kun voimat on totaalisen loppu ja vaivun sohvalle lasten lähdettyä kouluun, putoan jonkin sortin koomaan, tilaan missä kaikki on usvan takana ja voimat riittävät vain hengittämiseen. Toivon että voimat jotenkin taian omaisesti palautuisivat siihen mennessä, kun lapset tulevat koulusta, jos vain makaan ja häviän pimeyteen. Aika kuluu ja havahdun aina välillä siihen, että joku tuijottaa... Continue Reading →
Kuuluisia kaksisuuntaisia #2: Tapani Kansa
Tapani Kansa syntyi vuonna 1949 kirjailija Ahti Kansan ja Aili Kasan esikoisena. Hänelle syntyi kuusi nuorempaa sisarusta, ja talouteen kuuluivat myös isovanhemmat. Tapani tunsi kotiolosuhteista pelkoa ja ahdistusta. Lapsena Kansa opetteli laulamaan äitinsä avustamana, ja teini-iässä hän alkoi ottaa laulutunteja. Hän on opiskellut myös Sibelius-akatemiassa. Ensimmäiseen laulukilpailuunsa Tapani osallistui 12-vuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli Kotkan musiikkiopistossa.... Continue Reading →
Sairaan näköinen
Tällä hetkellä mielialani on melko hyvä ja rauhallinen ja olen päättänyt, että lopettelen opintoni tältä erää. Olen kypsytellyt jo ajatusta pitempään ja päätöksen tehtyäni olo on ollut rauhallinen ja stressi on hävinnyt harteilta. Tällä hetkellä myös töitteni jatkuminen on epävarmaa. Jäänkö sitten ihan pysyvästi eläkkeelle? En millään haluaisi antaa periksi, vaikka sisimmässäni tiedän, että kun... Continue Reading →
Kuuluisia kaksisuuntaisia #1: Ada Lovelace
SYNTYMÄ Augusta Ada King Lovelace, Lovelacen kreivitär, syntyi 1815 runoilija George Gordon Byronin ja Anne Isabella Noel Byronin ainoana lapsena. Hänen isällään oli muitakin lapsia, mutta vain Ada oli avioliitossa syntynyt. George olisi halunnut pojan. VARHAISLAPSUUS Adan isä erosi hänen äidistään tytön ollessa neljä kuukautta vanha ja muutti ulkomaille. Hän kuoli Adan ollessa kahdeksanvuotias. Äidin... Continue Reading →
