Unettomuus.. Tuo alituisesti alitajunnassa väijyvä peikko,epävarmuus siitä saako unen päästä kiinni ja toisaalta pysyykö unessa. Masennuksen kourissa yöunen odottamiseen on minulla usein mennyt aamuun asti pyöriessä. Masentuneena ei oikein jaksa tehdä muuta yöllä kuin kuunnella äänikirjoja tai podcasteja. Niistäkin toki voi olla apua! On sentään jotakin tekemistä. Usein myös keitän kahvit. Vaikka kuinka nurinkuriselta se... Continue Reading →
Sain psykiatriltani tehtävän, kirjoittaa siitä mikä on minulle normaali olo. Mutta enhän minä tiedä sillä on niin pitkään ollut masennusta, sitä ennen hypomaniaa ja sekamuotoisia jaksoja. Sitten kun sain diagnoosiksi vielä epävakaan persoonallisuushäiriön niin soppa alkoi olla jo kasassa. En muista milloin oloni olisi ollut normaali. Tiedän että remissiota minulla ei ole ollut. Olen ollut... Continue Reading →
Aloitetaan talvesta. Kylmä, lumisateet, liukkaus eli pääkallo keli, ja kova tuuli, siinä paska paketti. Kun kevät tulee innostun ja olen ihan täpinöissäni. Linnut sirkuttaa ja aurinko paistaa. Kesän tullen, lämpöhalvaus, kun on niin kuuma ja toivoisi lauhkeempaa. Syksy, ihanaa paitsi sataa koko ajan. Muuten hyvä, niinkuin kevätkin. Olisipa aina kevät. Juuri sopiva lämpö, voi laittaa... Continue Reading →
Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →
Mä hoen itsekin sitä, että täytyy olla itse kunnossa, että voi auttaa muita. Mutta kuuntelenko itseäni? En. Poltin, taas kerran itseni loppuun. Mutta silti pitäis yrittää ponnistaa eteenpäin ja miten mä voisin yhtäkkiä jättää ystäväni pulaan? Ei mun luonto anna periksi. Teen sitä tätä ja tuota. Pieni välikuolema ja putoaminen mut taas mennään. Joku vois... Continue Reading →
Missä vaiheessa elämäni alkoi olla tällaista, on kysymys, jota olen huomannut pohtivani. Omalla kohdallani ainakin päihteet ovat isossa roolissa elämäni lankojen ohjailussa. Aloitin päihteidenkäytön kaksitoistavuotiaana alkoholilla ja kannabiksella. Mutta jotain niillä oli jo silloin lääkitty, kenties tunsin vihdoin itseni hyväksytyksi. ”If drugs are the answer, then what´s the question?” -tuntematon Olen juuri saanut vuosien haahuilun... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Syksy on kaunista aikaa. Niin mä sen aina olen kokenut. Viime vuosina mun pää vaan on ollut eriä mieltä mun mielen kanssa. On ollut hankalaa lähteä ulos ovesta. Saan paniikkikohtauksia joka ikinen kerta kun valmistaudun... Continue Reading →
Olen nyt ollut SAPV, eli Sastamalan viikko-osastolla, josta pääsee siis viikonlopuiksi kotiin, kolme erillistä jaksoa. Ensin kaksi kahden viikon jaksoa ja sitten yhden kolmen viikon pätkän. Pian odottaa taas uusi jakso. Osastolle olen päässyt mm. oman poliklinikan ylilääkärin lähetteellä. Sastamalan osasto on siitä helppo, ainakin omasta mielestäni, että siellä on yhden hengen huoneet ja se... Continue Reading →
Enkeleitä, onko heitä?Olenko yksi heistä, vaiko vain yksi meistä?Syntynyt tulesta, vaiko mullasta ja tuhkasta?Feeniks-linnun lailla itseäni luonut uudelleen, nyt jumittunut tylsään keski-ikäisyyteen ja hulluuteen. Elollinen eloton Missä olet, Elämä?Kauan olet minua karttanut,kaikki määrätyt lääkkeet olen syönyt.Nyt pilleripurkin pohja jo pilkottaa,Elämä, mikset voi itsestäsi ilmoittaa?Mihin olet kadonnut,kaikki tuo elämänilo ja innostus?Opit menneisyydestä unohtuneeteikä tulevaisuudesta tietoakaan. Matias... Continue Reading →
Istun yksin pimeässä. En näe ympärilleni. Tunnen kuinka sisälläni kuohuu tiedän miksi, mutten ymmärrä. Hapuilen ympärilleni, osun välillä johonkin, enkä tiedä mikä se on, sillä se ei kerro enkä minä uskalla paljastaa sokeuttani. Käteni ulottumattomissa vaistoan voimakkaan energian, en pääse lähelle tunnustelemaan enkä päästä sitä lähelleni, se on liian pelottavaa. Kosketus puuttuu… kiedon käteni ympärilleni... Continue Reading →
Mielen mainingeista 