Syksyn alku vaikuttaa varmasti monien mielialaan. Omassa lähipiirissäni on paljon ihmisiä, joille kaamos on jokavuotinen suo rämmittäväksi. Auringon vähenevä valo saa monet tuntemaan alakuloisuutta ja masentuneisuutta - on aika lisätä vitamiinien määrää ja kaivaa kirkasvalolamput esiin.Itse saan paljon uutta puhtia ja energiaa syksystä! Olen nuorempana ollut herkempi kaamokselle, mutta näin aikuisena olen rakastunut syksyn synkkyyteen.... Continue Reading →
Tunnistanko oireitani?
Sain psykiatriltani tehtävän, kirjoittaa siitä mikä on minulle normaali olo. Mutta enhän minä tiedä sillä on niin pitkään ollut masennusta, sitä ennen hypomaniaa ja sekamuotoisia jaksoja. Sitten kun sain diagnoosiksi vielä epävakaan persoonallisuushäiriön niin soppa alkoi olla jo kasassa. En muista milloin oloni olisi ollut normaali. Tiedän että remissiota minulla ei ole ollut. Olen ollut... Continue Reading →
Minun matkani remissioon
Heippa kaikille! Oon Hanna ja uusi blogin kirjoittelija. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja haaveillut salaa blogista. Tämä siis tuli loistavaan aikaan, koska olen ollut remissiossa tällä viikolla vuoden. Ajattelin siis kertoa teille pala palalta minun matkastani remissioon, mitä siihen on kuulunut, ihmissuhteista, arkisesta elämästä ja työstä mitä olen tehnyt itseni kanssa. Minulla on kakkostyypin kaksisuuntainen... Continue Reading →
Ihastumisen hurmiossa
Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →
Runoja päiväkirjasta vuodelta 1996 psykoosissa
13.11.1996 Hajoan Elämä valuu hukkaan kuin hiekka sormien välistä. En pysty pitämään itseäni eheänä, vaikka kuinka koettaisin. Kaipa se on kohtaloni että hajoan osiin, pieniksi ihmisiksi ympäriinsä heijastaen energiani ulkopuolelle näitä ihmisiä. En tajua itse vajoavani fantasiaan ennen kuin on jo liian myöhäistä. Nauran kuin hevonen, itken kuin apina, missä on se ihminen ja mitä... Continue Reading →
Lääkekokeiluja ja sairaalareissuja
Vuoden 1993 paikkeilla taidekoulun opettaja vei minut Hesperian mielisairaalaan. Olin totaalisen sekaisin: luulin että oksennan virtsaa, ja muutenkin minulla oli sekaisin ruumiin toiminnot mielessäni. Silti minua ei otettu sairaalaan sisään vaan sain yhtä lääkettä mukaan ja taisin saada siihen reseptinkin. Lääke vaikutti minuun iloisesti ihan kuin olisi jokin onnellisuuspilleri. Se oli ensimmäinen käyttämäni psyykelääke. Kai... Continue Reading →
Sairaus ja minä
Kun sairastuin ja menin psykoosiin se oli todella voimakas tunne. Sitä ei voi sellainen joka ei ole koskaan kokenut tietääkään miltä se tuntuu. Toki voi kuvitella mutta kyllä se on sellainen tunnelataus että oksat pois. Tunteet ovat voimakkaita muutenkin ilman psykoosia. Kuvittelin että koko maailma pyörii minun ympärillä, oli telepaattisia kykyjä ja minua seurattiin ja... Continue Reading →
Löysin samankaltaisten seuraan
Olen tehnyt Suomen Moniääniset ry:lle kansikuvia vuosien 2014 ja 2022 välisenä aikana. Olen ollut aina kiinnostunut kuvitustöistä. Opiskelin työväenopiston verkkokurssilla Kuvittamisen perusteet -kurssia viime vuoden talvena koska oli aikomuksena etsiä kuvitustöitä. Etsinkin niitä eri puolilta erilaisista yhdistyksistä. Törmäsin Kaksisuuntaiset ry:hyn googlettamalla mielenterveysyhdistyksiä. Kiinnostuin heti kun kyseessä oli myös skitsoaffektiivistä häiriötä sairastavien yhdistys. En ollut aiemmin... Continue Reading →
Kaapista ulos
Olin jo lapsena arka ja herkkä sekä sulkeutunut. Isäni oli alkoholisti siitä lähtien kun olin teini. Kärsin siitä kun hän henkisesti kiusasi minua humalassa. Olin myös äidin ja isän välikappale kun he riitelivät. Jouduin olemaan aikuinen lapsena. Ala-asteella ja ylä-asteella minua kiusattiin. Henkisesti ei fyysisesti. Selvisin jotenkin niistä luokista mutta Vapaassa Taidekoulussa (1992-1995) opiskellessani sairastuin... Continue Reading →
Kuvantekijänä yhdistyksessä
Sain diagnoosin vuonna 2008 sairastettuani sitä ennen sairauttani tajuamatta 16 vuotta. Diagnoosi oli yhtä aikaa helpotusta ja hämmennystä tuova. Halusin löytää kaltaisiani. Tiesin kaksisuuntaisia olevan runsaasti, mutta miten saisin heihin yhteyden? Haeskelin tietoa netistä ja löysin yhdistyksen nimeltä Kaksisuuntaiset ry. Sillä oli ollut toimintaa vielä hieman aikaisemmin, mutta yhdistys oli suureksi harmikseni hiljentynyt. Vertaisuutta ei... Continue Reading →
