Olin jo lapsena arka ja herkkä sekä sulkeutunut. Isäni oli alkoholisti siitä lähtien kun olin teini. Kärsin siitä kun hän henkisesti kiusasi minua humalassa. Olin myös äidin ja isän välikappale kun he riitelivät. Jouduin olemaan aikuinen lapsena. Ala-asteella ja ylä-asteella minua kiusattiin. Henkisesti ei fyysisesti.
Selvisin jotenkin niistä luokista mutta Vapaassa Taidekoulussa (1992-1995) opiskellessani sairastuin ja menin psykoosiin. Se oli vuonna 1993. Olin 23-vuotias. Itsetuhovietti oli valtava ja olin todella vainoharhainen. Kävin monet kerrat sairaalassa. Lääkkeitä ja viinaa sekä kapakassa juoksemista oli vuosina 1994-2000. Ravasin A-klinikan ja Hesperian mielisairaalan väliä.
”Vapaassa Taidekoulussa (1992-1995) opiskellessani sairastuin ja menin psykoosiin. Se oli vuonna 1993. Olin 23- vuotias”.
Välillä meni paremmin ja olin töissäkin ja opiskelin, välillä taas huonommin. Sitten kun äitini kuoli 2003 en enää joutunut sairaalaan, se muutti elämäni parempaan suuntaan.
Vuonna 2011 jäin sairaslomalle ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle, se oli kuin lottovoitto. Aloin maalaamaan ammatikseni. Kävin monissa taidekouluissa mm. Alfa Art Taidekoulussa Vanhojen mestarien tekniikka-koulutuksessa joka oli kerran viikossa kolme vuotta. Samaan aikaan opiskelin ikonimaalausta. Siitä lähtien aloin pitämään näyttelyjä hyvin paljon ja ympäri Suomea.
Vasta vähän aikaa sitten olen ollut avoin siitä että sairastan psyykkistä sairautta joka minulla on diagnotisoitu: skitsoaffektiivinen häiriö. En paljoa perusta noista diagnooseista mutta se on helpompi sanoa kuin selittää paljon.
Olen 52-vuotias taidemaalari nyt ja paljon avoimempi sairauksestani. Alvi ry:n Tukiyhteisö Laturissa Helsingissä oli näyttelyni Omakuvia -retrospektiivi. Siinä kerroin avoimesti psyykkisen elämänkaareni ihmisille joille en aiemmin ole kertonut. Näyttely oli tammikuussa 2023.
Useita näyttelyitä tulee vielä tänä vuonna mm. äänien kuulemisesta, Ainutlaatuiset ääneni -ryhmänäyttelyjä Moniääniset kollektiivin taiteilijoilta, Suomen Moniääniset ry:hyn kuuluvilta jäseniltä. Tästä äänien kuulemisesta on jo ollut monta ryhmänäyttelyä. Mutta nyt vasta olen lopultakin tullut ulos kaapista.
Sari N
Mielen mainingeista 
Vastaa